Tekstit

Näytetään tunnisteella Mielenmaisemia merkityt tekstit.

Kirje joulupukille - vai työhakemusharjoitus?

Kuva
En ole tainnut kirjoittanut lahjatoivelistaa ”joulupukille” noin 25 vuoteen. ”Aikuiseksi” tultua se menetti merkityksensä, eikä tarpeitakaan tainnut olla rahalahjoja enemmän… Läheiset tuntuivat muutenkin osaavan kohdistaa lahjuksensa ihan oikein. Tonttutyttö Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että haluan kirjoittaa joulupukille kirjeen. Samalla sinäkin saat vinkkejä, mitä voisit miettiä omaan pukin kirjeeseesi. Olepa hyvä! Aloitus ja kuluneen vuoden peilaus Aloituksessa on tietenkin hyvä olla tervehdys. Sen jälkeen voi vuodattaa tuntemuksiaan kuluneesta vuodesta peilaten sitä mahdollisesti jo tulevaan vuoteen. Mikä vuodessasi oli onnistunutta, minkä haluat jatkuvan? ”Hei joulupukki! Ensinnäkin, kiitos tästä vuodesta! Minusta tuntuu, että vuodet paranevat aina vaan. Tämä vuosi on tainnut olla itseni etsimisen vuosi. Olen aloittanut asioita, joita haluan tehdä jatkossakin. Esimerkiksi haluan kirjoittaa tätä blogia. Kirjoittaminen on mahtavaa! Uskon myös tietäväni, mikä on...

Kun "väärästä" valinnasta tuli oikea

Kuva
Kuvittele, että olet tehnyt aikoinaan valinnan isossa asiassa (esimerkiksi koulutusala, työpaikka, asuinpaikka, puolison valinta, lasten saaminen tai saamattomuus tai mikä muu asia, jota ei käden käänteessä välttämättä muuta toiseksi). Eräänä päivänä toteat, että valinta on ollut täysin väärä, eikä paluuta ainakaan entiseen alkutilaan ole. Tämä tuskin tulee yhtäkkisenä, ”salama kirkkaalta taivaalta” -tyyppisenä ymmärryksenä, vaan taustalla on pitkäaikaista, ehkä alitajuista pohdintaa, joka kristallisoituu ja tulee itselle hyväksyttävissä olevaksi. Voi olla vaikea myöntää, että toisinkin olisi voinut valita. K ysyin facebookissa ystäviltäni, mitä he tekisivät/ovat tehneet tuollaisessa tilanteessa. Rämpisivätkö vain eteenpäin (ja miten)? Yrittäisivät peruuttaa, vaikkei se olisi mahdollista? Voiko tilanteesta ja miten ottaa oppia? Millaisia erilaisia ratkaisumalleja he näkisivät olevan? Vai onko edes ratkaisuja vai ”koomantuako” tilanteessa? Väärä vai vain toimimaton ...

13 väärin

Kuva
Minuun iski bloggaajan (ja monen muun) vihollinen numero yksi. Tauti, sairaus, joka kuittasi voimat niin vähiin, ettei ole jaksanut edes kirjoittaa. Onneksi antibiootit alkavat kuitenkin pikkuhiljaa potkia. Sairastaessani on tullut huomaamatta talvikin! Typeryyttäni en ole myöskään ymmärtänyt kirjoittaa alustavia tekstiraakileita ns. varalle. Tästä ja muista bloggaamiseen liittyvista huomioistani tein vihdoin Jyväskylän kirjoittamisen aineopintojeni tietokirjoittamisen kurssin blogikirjoitustehtävän. Kirjoitukseni "Mielipidekirjoittelua"  sekä muiden kurssilaisten loistavia henkilökohtaisia ajatuksia verkkokirjoittamisesta löytyy blogista "13 Väärin" . Klikatkaapa lukemaan: "Mielipidekirjoittelua"

Heinämörköjen aikaan

Kuva
On ollut hieno, tapahtumarikas kesä. Tänä kesänä en kehittänyt itseäni mitenkään suunnitelmallisesti eli en osallistunut kursseille, en tehnyt esseitä, en siis kerta kaikkiaan opiskellut mitään toukokuun lopun jälkeen, kun voimauttava valokuvaus työyhteisön kehittämisessä -projektini päättyi. Jos olisin ollut reipas, olisin tehnyt partionjohtajakurssin raportin, mutta ei! En ole ollut sillä tavalla reipas. Sen vuoksi en ole kirjoittanut blogiaakaan sitten kesäkuun lopun. Kesällä olen ihan vain elänyt ja ollut menossa, vaikkei minulla ollut kuin kolme viikkoa kesälomaa. Ja tehnyt asioita, joita ei ikinä ennen tai en ainakaan aikuisena. Uusina asioina heinä-elokuussa olen mm. kellunut/uinut uimarenkaalla kynä suussa pieneen saareen etsimään geokätköä. Se löytyi ja siitä tuli ensimmäinen saarikätköni! Geokätköilyn kautta olen tutustunut ylipäänsä moneen uuteen paikkaan siellä täällä Suomea eli jos elämä tuntuu junnaavan samaa rataa, niin kätköily on oiva keino laajentaa omaa hori...

Historic District - työuran tutkimista

Kuva
Toukokuu on oli aikamoista haipakkaa ja kesäkuu on mennyt siinä samaa vauhtia. Ei ole ehtinyt pahemmin kirjoitella blogia. Viikonloput olen ollut menossa ja tulossa. Toukokuun viimeiselle viikolle osuivat vielä sekä voimauttavan valokuvauksen valmennuksen lähipäivät että seminaari Jyväskylässä. Kyseinen seminaari oli joka neljäs vuosi järjestettävä Kuntatyönantajapäivät 26.-27.5.2016. Seminaarin anti oli varsin loistava, joten siitä tarvinnee joskus kirjoitella erikseen. Mutta nuo pari päivää Jyväskylässä olivat minulle erityisesti ihmisten kautta pienoinen läpileikkaus omaan työuraani . Osallistujalista tuttuja täynnä! Ensinnäkin matka Jyväskylään oli aivan huippu uuden kollegan kanssa. Juttelimme noin kolmen ajotunnin aikana ummet ja lammet niin, että yhtäkkiä olimme Jyväskylässä. Ihan kuin olisimme tunteneet kauemminkin? Paikan päällä osallistujaluettelon nähdessäni totesin tuntevani reilusta 300 osallistujasta varsin monia ihmisiä. Ensimmäiseksi tuli mieleeni, ...

Mielenmaisemia

Kuva
Meri ja lämmin, paljas kallio Siinä on kaksi ihanaa asiaa, jotka rauhoittavat, joita ei voi ohittaa noin vain ja jotka kuuluvat sielunmaisemaani. Ymmärrän hyvin Muumipappaa. Majakkasaarella merelle tuijottelu nyt vain rauhoittaa. Muumipappa ja meri -kirjaa näytetään analysoivan yksinäisyyden ja Muumipapan turhautumisen kautta, mutta minusta se on yksinkertaisesti ylistys kallioille ja merille. Eikös Tove Jansson ollut itsekin ison osan vuodesta Pellingissä Klovharun luodolla? Minä ihastuin mereen ja lämpimiin, paljaisiin kallioihin vasta aikuisena, koska olen sisämaassa kasvanut. Sain olla mieheni mukana hänen harrastuksessaan ja toisinaan tuo harrastus vei minutkin esimerkiksi Pellinkiin, Inkooseen ja Utöseen. Yövyimme teltoissa ja päivät saatoin makoilla melkein tulikuumilla kallioilla ihan yksikseni muiden sukeltaessa meren syvyyksissä. Tunne oli niin mahtava, että tulen hyvälle päälle jo sitä ajatellessa saati kun pääsen sitä kokemaan. Viime viikolla tulimme a...

Onnea

Kuva
Olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei saa mitään ns. ilmaiseksi. Jos jotain haluaa, se on ostettava omilla rahoilla, jotka on saatu työtä tekemällä (siis aikuisena, lapsena kävin ihan vanhempienkin lompakolla, vaikka taisin kyllä olla 13-vuotias, kun olin ensimmäisen kerran ns. kesätöissä). Onneen ei kannata luottaa. Asenteeni takia en ole osallistunutkaan mihinkään kilpailuihin, joissa on arvontaa. En kyllä ole osallistunut sellaisiinkaan kilpailuihin, joissa pitäisi näyttää kykynsä. Kun ainahan on kuitenkin minua parempia ja en minä nyt kuitenkaan ehdi, jaksa, osaa... Ala-asteella voitin yhdessä kilpailussa lusikan. Nimittäin kirjoituskilpailussa, jossa tulin kolmanneksi. Ne kaksi muuta olivat minua vuotta ylemmällä luokalla. Ja taloustietokilpailussa pärjäsin, samaten sain joskus stipendejä ja hymypatsaan. Mutta niihinkin on tarvinnut tehdä jotain, pelkkä onni ei ehkä riittänyt, vaikka sitäkin oli varmasti mukana. Aikuisena olen ajatellut, että jos odottaa onnen osuvan ...

Jäässä

Kuva
Järviruoko on uponnut jäähän. Se on taittunut, muttei kuitenkaan katkennut jäädessään jään sisään. Se on taideteos, luonnon taidetta. Jää on painunut ruo’on kohdalta. Ilmeisesti se on sulattanut jäähän itsensä mentävän kolon aurinkoisena, lämpimänä päivänä. Sinne se on sitten uponnut jäätyäkseen kylmänä pakkasyönä kiinni riitteen sisään. Sinä päivänä, kun se on päätynyt tuohon paikkaan, ei ole varmaankaan tuullut. Muuten olisi lentänyt tuulen mukana, eikä se olisi päätynyt jään sisään. Ruo’on ympärillä on pieniä jäätyneitä ilmakuplia. Ruoko on tainnut liikkua sulaessaan aina välillä jään sisässä. Sen vieressä on nimittäin ruo’on muotoinen ”jääkuoppa” eli ruoko on sulattanut niin paljon jäätä tummemmalla varrellaan, että se on päässyt myös siirtymään. Ruo’ossa on vielä heinätupsuja. Ehkä niissä on siemeniä? Sulaessaan ja päästessään lähemmäs rantaa se voisi vaikka kasvaa taas siemenistä? Osmankäämi törröttää jäästä. Se näyttää ”oksentaneen” sisälmyksensä pihalle. Nämä ulos...

Millainen ilmiö luovuus on?

Kuva
Luovuudesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen vaihtoehtoisuus, toisenlainen näkökulma, toisin toimiminen ja soveltaminen. Luovuudesta puhutaan yleensä myös taiteiden yhteydessä. Minä esimerkiksi valokuvaan ja kuvatessani yritän etsiä kuviin erilaisia näkökulmia. Pelkkä taiteen näkeminen luovuudeksi on minusta varsin tylsää. Ei Kiasma tylsä ole, vaikka taiteessa ollaankin... Omasta mielestäni olen luovasti laiska eli sekä kotona että töissä hoidan (mielestäni) tylsät ja aikaa vievät asiat uudella tavalla, mikäli se suinkin on mahdollista. Saan ne mielestäni nopeammin valmiiksi. En ole ikinä oikeasti mitannut tai pohtinut sen syvemmin, meneekö aikaa vähemmän, mutta ainakin homma tulee tehtyä pitkästymättä ”kuoliaaksi”. Usein tähän luovasti laiskana olemiseen liittyy se, että olen kyseenalaistanut tavan toimia ja/tai lopputuloksen ja kehitellyt niille vaihtoehtoisia tapoja. Luovuus on uteliaisuutta asioille. Utelias Clematis 'Miranda' tulppaanissa Tällais...