Tekstit

Näytetään tunnisteella uni merkityt tekstit.

Talvistrategia!

Kuva
Minulla on ristiriitainen suhde talveen, koska en ole yhtään talvi-ja lumi-ihminen. Ristiriitaisuutta asiaan tuo se, että vaikka tämä ei ole suosikkivuodenaikani, niin lumi ja pikkupakkanen näyttivät tavattoman kauniilta ja valoisalta ainakin päivisin. Jalat märkinä sohjossa rämpiminen korpeaa jonkin verran.   Oli talvi millainen hyvänsä, niin minun on jälleen kerran tehtävä talvesta selviämiseksi strategia. Muutoin tämä aika nitistää minut niin työ-   kuin vapaa-ajalla. Ei tunnu hyvältä ajatukselta olla seuraavaa viittä, kuutta kuukautta naama "novilla" ja hautua sängyn pohjalle, vaikka mieli tekisi. Kesän suunnitelmista kysellään toisilta, kesää suunnitellaan ja mediasta saa lukea erilaisia otsikoita ”elämäni kesästä 20xx” ja mitä tuona ihanana kesänä voisi tehdä. Vastaavat talviotsikot ovat jääneet minulta huomaamatta. Ehkä niitä on, mutta antitalvi-ihmisenä en ole niitä huomannut? Jospa tästä talvesta tulisikin erilainen? Ihan ensin minun pitänee muuttaa asen...

Vuosien toistuvuutta

Kuva
Viime viikolla töihin ajellessa radiosta tuli Apulannan ”Valot pimeyksien reunalla” . Skarppasin alun, mutta kertosäteen kohdalla alkoivat silmät kostua -niin kuin aina, kun kuulen musiikkia, joka koskettaa. Tihrustan itkua usein katsellessani taidetta, elokuvia, lukiessani… Olen pikku hiljaa opetellut olemaan sinut näiden tuntemuksien kanssa, sillä ne merkitsevät jotain hyvin merkittävää. Ne tuovat tajuntaan jotain, mitä en osaa sanoittaa tai ehkä ymmärräkään. Itkemisen lisäksi olen tajunnut, että minussa on sisäsyntyinen kyky noteerata hyvä musiikkiesitys ihollani, vaikken osaa millään muulla tavoin arvioida musiikin ”hyvyyttä”. Iho menee nimittäin kananlihalle ja pitkin selkärankaa nousevat kylmänväreet! Kun nämä tuntemukset tulevat, tiedän, että mahdollinen muu yleisö ja tuomaristo ovat samaa mieltä kanssani. Musiikki on loistavaa! Mutta palataan Apulantaan. Kyyneleet valuen mietin, miksi sanat ”Valot pimeyksien reunalla” biisissä ovat niin vaikuttavat, että itket...