Tekstit

Näytetään tunnisteella Sytyttävä työelämä merkityt tekstit.

Talvistrategia!

Kuva
Minulla on ristiriitainen suhde talveen, koska en ole yhtään talvi-ja lumi-ihminen. Ristiriitaisuutta asiaan tuo se, että vaikka tämä ei ole suosikkivuodenaikani, niin lumi ja pikkupakkanen näyttivät tavattoman kauniilta ja valoisalta ainakin päivisin. Jalat märkinä sohjossa rämpiminen korpeaa jonkin verran.   Oli talvi millainen hyvänsä, niin minun on jälleen kerran tehtävä talvesta selviämiseksi strategia. Muutoin tämä aika nitistää minut niin työ-   kuin vapaa-ajalla. Ei tunnu hyvältä ajatukselta olla seuraavaa viittä, kuutta kuukautta naama "novilla" ja hautua sängyn pohjalle, vaikka mieli tekisi. Kesän suunnitelmista kysellään toisilta, kesää suunnitellaan ja mediasta saa lukea erilaisia otsikoita ”elämäni kesästä 20xx” ja mitä tuona ihanana kesänä voisi tehdä. Vastaavat talviotsikot ovat jääneet minulta huomaamatta. Ehkä niitä on, mutta antitalvi-ihmisenä en ole niitä huomannut? Jospa tästä talvesta tulisikin erilainen? Ihan ensin minun pitänee muuttaa asen...

Periksiantamattomuus - mallia Saara Aallosta

Kuva
Kirjoitin helmikuussa 2016 blogikirjoituksen ”Välähdyksiä työn loisteesta” . Sain tuolloin olla kuulemassa Saara Aaltoa ja Teemu Roivaista . Kokemus oli järisyttävä. En ollut tiennyt heistä aiemmin kuin ehkä nipin napin nimen, jos sitäkään.  Totesin mm. näin: ”Häntä (Saara Aaltoa) on kuvattu periksiantamattomaksi, määrätietoiseksi ja omaehtoiseksi. Ihan niin kuin itseensä uskova ja aito ihminen voi vain olla. Nostan hattua ja toivon vienosti, että minusta löytyy omien kiinnostusteni eteenpäin viemiseksi sama palo!” Nyt Saara on ponnahtanut urallaan eteenpäin The X Factor UK:n myötä. Oli hänen musiikistaan mitä mieltä hyvänsä, niin määrätietoisuutta ja itseensä uskoa hänestä ei puutu. Minä, jonka mielestä parasta musiikkia saa kuunnella Radio Rockin perjantai-illan Jussi69:n Rock N Roll Circuksesta , voin vain todeta, että Saara saa ihon kananlihalle (mikä on minulle merkki hyvästä musiikista) laulaessaan.  Miksei jokainen asiantuntija ole yhtä periksiantamaton, mää...

Voisiko vakituisessa työssä oleva olla työelämän nomadi?

Kuva
Ekaluokkalainen totesi eräänä päivänä, että hän aikoo isona tehdä töitä siten, että hän tekee vuoden töitä ja sitten reissaa vuoden Kanariansaarilla ja Balilla. Mikäs siinä sitten, totesimme me vanhemmat. Mutta mistä tuo poikanen oli tuollaisen ajatuksen keksinyt? Matkailemme koko perhe lomilla sekä koti- että ulkomailla, mutta vakitöissämme ei tuota vuoden välein taukoa ole kyllä ollut ainakaan tuon kuopuksen syntymän jälkeen. Samalla mietitytti, miksei minulla ole ollut tuollaisia haaveita lapsena? Minusta piti tulla tuon ikäisenä kennelin omistaja tai rallikuski. Sittemmin haaveet vaihtuivat ”tavallisemmiksi”. Opiskelemaan mennessä 90-luvun alkupuolella oli sitäpaitsi pelko takaraivossa, ettei saa ikinä töitä laman takia. Ensimmäisen vakinaisen työpaikan sain kuitenkin jo ennen valmistumistani. Oli ehkä tuuria ja 2000-luvun alussa alkoi jo työelämäkin vetää. Työelämän nomadit Lapsen haave työstä ja elämästä on varsin järkevä ja eräänlaista työelämän nomadiutta. ...

Ethän kadota asiantuntijuuttasi?

Kuva
Milloin sinulta on kysytty viimeksi, miten ratkaisisit käsillä olevan ongelman tai asian, jos saisit tehdä sen juuri siten kuin asiantuntijana, ammattilaisena, pitäisit sitä järkevänä? Minulta kysyttiin vastikään -ei nyt ihan näillä sanoin, mutta suurin piirtein-, ratkaisua hankalahkoon työasiaan. Aivot alkoivat raksuttaa ja tuli aika hyvä olo. Minun työssäni nimittäin kysymys kuuluu usein ”miten joku asia kuuluu mennä oikein”. Vastakysymyksenä voisi tietenkin heittää, että millä tavalla oikein? Voimassa olevien lakien tai työ- ja virkaehtosopimuksen mukaan, työntekijän kannalta hänelle edukkaimmalla tavalla, työnantajalle edukkaimmalla tavalla vai miten? Monesti ”oikein” ei välttämättä ole työntekijälle, eikä työnantajallekaan mieluisin tai paras vaihtoehto. Usein tekisi myös mieli tehdä vastoin sopimuksia, koska sopimus saattaa olla yhtä kompromissia, joka ei ole välttämättä kellekään paras tai edes oikein. ”Hallintopiruuteni” ja muine opiskeluineni ja tutkintoineni olen...

Last season: työaika tuloksen mittarina

Kuva
Työn tuottavuuden laskentakaavassa voi näyttää hyvältä, jos työaikaa on käytettävissä enemmän.  Sitähän ei kaavassa mitata, mitä tuolla työajalla tehdään.  Suorassa asiakaspalvelutyössä, jossa otetaan esimerkiksi asiakkaita vastaan, puolituntia viikossa voi olla yksi tai useampi asiakas enemmän. Tämähän olisi hyvä juttu. Selvästi se lisäisi tuottavuutta. Mutta entäs muutoin? Miten puolituntia viikossa lisää asiantuntijan tuottavuutta? Monella on käytössään liukuva työaika, johon puolituntia viikossa häviää taivaan tuuliin. Ylipäänsä työaika palkan perusteena ja tuloksellisuuden mittarina on todellakin niin ”last season”, että on uskomatonta, että sellaista edes enää on. Ymmärrän tässä työsuojelullisen pointin, mutta asiantuntijatyössä pitäisi maksaa siitä, mitä saadaan aikaiseksi. Se vain vaatisi vaivannäköä työnantajalta.   Organisaation pitäisi miettiä, mitä se tavoittelee ja haluaa saada irti työntekijästä/asiantuntijasta sekä mitä se on valmis maksamaan ...

Innostuksia työstä, bloggaamisesta ja sukista

Kuva
Joskus -itseasiassa aika usein!- elämä järjestelee asioita sopivasti. Olin juuri tyrkkäämässä elokuun viimeisen päivän blogikirjoitustani maailmalle, kun vilkaisin sähköpostiani. Siellä oli viesti Tiia Konttiselta, että olen voittanut ”Bloggaajasta ammattilaiseksi”-verkkokurssiosallistumisen vastattuani kyselyyn bloggaamisesta ! Hurjaa! Kurssia olin katsellut ”sillä silmällä” jo kyselyyn vastatessa, mutten arvannut, että sellaisen upean mahdollisuuden voittaisinkin, koska tässä on nyt näitä iloa tuottavia, lämmittäviä arvontaonnenpotkuja tullut tänä vuonna enemmän kuin koko aikaisemman elämäni aikana...  Sitä paitsi olinhan päättänyt, että pidän taukoa opiskeluissa.  Tilaisuuksia ei voi kuitenkaan jättää käyttämättä. Innostuin ihan tosissani kurssista ja bloggaamisesta, vaikken ammattilaiseksi ole ihan suorilta käsiltä tässä menossakaan. Innostuksia ja intohimoja olen tässä miettinyt urakalla -ja todennut, etten ole läpeensä huonosti lähtenyt kohdistamaan blogin ”...

Historic District - työuran tutkimista

Kuva
Toukokuu on oli aikamoista haipakkaa ja kesäkuu on mennyt siinä samaa vauhtia. Ei ole ehtinyt pahemmin kirjoitella blogia. Viikonloput olen ollut menossa ja tulossa. Toukokuun viimeiselle viikolle osuivat vielä sekä voimauttavan valokuvauksen valmennuksen lähipäivät että seminaari Jyväskylässä. Kyseinen seminaari oli joka neljäs vuosi järjestettävä Kuntatyönantajapäivät 26.-27.5.2016. Seminaarin anti oli varsin loistava, joten siitä tarvinnee joskus kirjoitella erikseen. Mutta nuo pari päivää Jyväskylässä olivat minulle erityisesti ihmisten kautta pienoinen läpileikkaus omaan työuraani . Osallistujalista tuttuja täynnä! Ensinnäkin matka Jyväskylään oli aivan huippu uuden kollegan kanssa. Juttelimme noin kolmen ajotunnin aikana ummet ja lammet niin, että yhtäkkiä olimme Jyväskylässä. Ihan kuin olisimme tunteneet kauemminkin? Paikan päällä osallistujaluettelon nähdessäni totesin tuntevani reilusta 300 osallistujasta varsin monia ihmisiä. Ensimmäiseksi tuli mieleeni, ...

Energia rahaksi

Kuva
Joskus on käynyt mielessä, että jos saisi muutettua kaiken vapaa-ajan energiansa rahaksi. Siis sen vapaa-ajan, jota en käytä perhe-elämään tai ihan vain huvitteluun ja olemiseen. Minä opiskelen sellaisia asioita, joita minua pätevämmät tuntuvat tuosta suitsaitsukkelaan muuttavan myytäviksi tuotteiksi. Kirjoitan, valokuvaan, ilmoittaudun erilaisille luennoille opiskellakseni uutta (viimeksi Green Care luonnosta hyvinvointipalveluja -opintojaksolle Porin avoimeen ammattikorkeakouluun -alkaa muuten toukokuussa), olen opettaja, työnohjaaja, henkilöstöalan asiantuntija, ohjaan harrastuksekseni lapsia, yritän parhaillaan opetella Mplus -tilasto-ohjelmaa tutkimustani varten, unelmoin ja suunnittelen sitä, tätä ja tuota. Tästä kaikesta saan rahaa yhdestä osasta eli henkilöstöhallinnon työstäni, koska minulla nyt sattuu olemaan vakituinen työpaikka em. alalta. Muista ”touhuamisistani” en ns. nettoa mitään. En ole vielä keksinyt, miten edes markkinoisin omaa osaamistani. Sitä pa...

Välähdyksiä työn loisteesta

Kuva
Tänään minulla oli yllätykseksi mahdollisuus nähdä sellaista työstä nauttimista ja syttymistä, että vielä näin illallakin kylmät väreet menevät pitkin selkärankaa.  Sain nimittäin kuunnella ja katsella Saara Aallon ja Teemu Roivaisen iltapäivän livekonserttia ihan oman työni puolesta. On pakko tunnustaa, että tiesin Saara Aallon vain nimeltä "jostain Talent Voice -mitä lie" -kisoista. Katson hirveän vähän televisiota, joten jotain menee aina ohi... Teemu Roivaisesta en ollut kuullutkaan. Nyt olen! Hyvän musiikin ja laulajan tunnistan siitä, että ihoni menee kananlihalle ja silmät kostuvat. Samaa mieltä kanssani hyvän musiikin kauneudesta tuntuvat esimerkiksi erilaisissa kilpailuissa tai vastaavissa olevan tuomarit ja muu yleisö. Minä en vain osaa selittää tai kuvailla sanoin, menikö soitto tai laulu nuotilleen vai mikä siitä teki niin mahtavaa. Keho onneksi tunnistaa ja se riittää minulle! Saara ja Teemu saivat koko kehon reagoimaan. Hyvä kun pysyin penkissä....