Miksi en kirjoita?

Kirjoittaminen on jäänyt, koska muut harrastukset ovat vieneet, ei vain koko kättä, vaan molempien käsien lisäksi koko kropan. Terveysasiat, niin omat kuin läheisten, ovat olleet myös kovasti pinnalla ja prioriteettilistalla paljon korkeammalla kuin vaikkapa kirjoittaminen. Sen takia blogikin on elänyt iloisesti hiljaiseloaan.

Sipoonkorvessa

Olen mielestäni ikuinen etsijä, koska pääsääntöisesti kuvittelen aina olevan jotain uutta tavoiteltavaa ja sen takia olen tyytymätön omaan olooni. Nyt kuitenkin viimeisten parin, kolmen kuukauden aikana en ole jaksanut tavoitella mitään. On ollut myös tunne, ettei minulla ole mitään sanottavaa, joten miksi kirjoittaisin? Hetkittäin on käynyt mielessä, että tuosta voisi kirjoittaa, mutta sitten on tullut olo, että miksi ihmeessä. Onko minulla oikeasti mitään asiaa?

Minulla oli visio kirjoittamiseni suhteen eli halusin tehdä blogia asiantuntijuudesta ja työelämästä. Rupesi tuntumaan siltä, että yritän vääntää blogista liian ammattimaisen, liian ”tehdyn”, liian sliipatun. Ja minä en nyt jaksanut enää sellaista. Senkin takia en ole kirjoittanut, kun sittenhän minä pilaisin blogin ”idean”, jos en kirjoittaisikaan aiheesta, vaan aiheen vierestä. Mikä se aihe sitten olisikaan…

Vaikka en ole kirjoittanut tai tavoitellut mitään, niin olen varsin tyytyväinen tilaani. Olen tainnut levätä ja hengähtää puoliksi vahingossa, puoliksi tarkoituksellisesti. Iso asia olossani on ”pakkoulkoilu”. Olen vuoden alusta asti käynyt joka ikinen päivä ulkoilemassa geokätköjen perässä. Toisinaan tämä ulkoilu on ollut ”piipahdus purkille” autosta ja takaisin autoon ja kotiin. Toisinaan on mennyt monta tuntia ja kilometriä metsiköissä -tai kaupungeilla- rönytessä. Ihanaa!

Melkein kotona geokätköillä...

Olen siis levännyt, hoitanut itseäni ja ollut rauhassa. Ehkä nyt on aika taas aktivoitua ja miettiä, mitä seuraavaksi vai ehkei mitään? Luulen, että kaivan TAAS esille unelmapäiväkirjani ja päivitän sen sekä tunnelmakarttani huhtikuun toiveilla… Palaan myöhemmin asiaan, miltä ne näyttävät nyt!  

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voisiko vakituisessa työssä oleva olla työelämän nomadi?

Kuva
Ekaluokkalainen totesi eräänä päivänä, että hän aikoo isona tehdä töitä siten, että hän tekee vuoden töitä ja sitten reissaa vuoden Kanariansaarilla ja Balilla. Mikäs siinä sitten, totesimme me vanhemmat. Mutta mistä tuo poikanen oli tuollaisen ajatuksen keksinyt? Matkailemme koko perhe lomilla sekä koti- että ulkomailla, mutta vakitöissämme ei tuota vuoden välein taukoa ole kyllä ollut ainakaan tuon kuopuksen syntymän jälkeen. Samalla mietitytti, miksei minulla ole ollut tuollaisia haaveita lapsena? Minusta piti tulla tuon ikäisenä kennelin omistaja tai rallikuski. Sittemmin haaveet vaihtuivat ”tavallisemmiksi”. Opiskelemaan mennessä 90-luvun alkupuolella oli sitäpaitsi pelko takaraivossa, ettei saa ikinä töitä laman takia. Ensimmäisen vakinaisen työpaikan sain kuitenkin jo ennen valmistumistani. Oli ehkä tuuria ja 2000-luvun alussa alkoi jo työelämäkin vetää. Työelämän nomadit Lapsen haave työstä ja elämästä on varsin järkevä ja eräänlaista työelämän nomadiutta. ...
Lue lisää

Periksiantamattomuus - mallia Saara Aallosta

Kuva
Kirjoitin helmikuussa 2016 blogikirjoituksen ”Välähdyksiä työn loisteesta” . Sain tuolloin olla kuulemassa Saara Aaltoa ja Teemu Roivaista . Kokemus oli järisyttävä. En ollut tiennyt heistä aiemmin kuin ehkä nipin napin nimen, jos sitäkään.  Totesin mm. näin: ”Häntä (Saara Aaltoa) on kuvattu periksiantamattomaksi, määrätietoiseksi ja omaehtoiseksi. Ihan niin kuin itseensä uskova ja aito ihminen voi vain olla. Nostan hattua ja toivon vienosti, että minusta löytyy omien kiinnostusteni eteenpäin viemiseksi sama palo!” Nyt Saara on ponnahtanut urallaan eteenpäin The X Factor UK:n myötä. Oli hänen musiikistaan mitä mieltä hyvänsä, niin määrätietoisuutta ja itseensä uskoa hänestä ei puutu. Minä, jonka mielestä parasta musiikkia saa kuunnella Radio Rockin perjantai-illan Jussi69:n Rock N Roll Circuksesta , voin vain todeta, että Saara saa ihon kananlihalle (mikä on minulle merkki hyvästä musiikista) laulaessaan.  Miksei jokainen asiantuntija ole yhtä periksiantamaton, mää...
Lue lisää

Millainen ilmiö luovuus on?

Kuva
Luovuudesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen vaihtoehtoisuus, toisenlainen näkökulma, toisin toimiminen ja soveltaminen. Luovuudesta puhutaan yleensä myös taiteiden yhteydessä. Minä esimerkiksi valokuvaan ja kuvatessani yritän etsiä kuviin erilaisia näkökulmia. Pelkkä taiteen näkeminen luovuudeksi on minusta varsin tylsää. Ei Kiasma tylsä ole, vaikka taiteessa ollaankin... Omasta mielestäni olen luovasti laiska eli sekä kotona että töissä hoidan (mielestäni) tylsät ja aikaa vievät asiat uudella tavalla, mikäli se suinkin on mahdollista. Saan ne mielestäni nopeammin valmiiksi. En ole ikinä oikeasti mitannut tai pohtinut sen syvemmin, meneekö aikaa vähemmän, mutta ainakin homma tulee tehtyä pitkästymättä ”kuoliaaksi”. Usein tähän luovasti laiskana olemiseen liittyy se, että olen kyseenalaistanut tavan toimia ja/tai lopputuloksen ja kehitellyt niille vaihtoehtoisia tapoja. Luovuus on uteliaisuutta asioille. Utelias Clematis 'Miranda' tulppaanissa Tällais...
Lue lisää