Tekstit

Näytetään tunnisteella Toimijuus ja voimaantuminen merkityt tekstit.

Kun "väärästä" valinnasta tuli oikea

Kuva
Kuvittele, että olet tehnyt aikoinaan valinnan isossa asiassa (esimerkiksi koulutusala, työpaikka, asuinpaikka, puolison valinta, lasten saaminen tai saamattomuus tai mikä muu asia, jota ei käden käänteessä välttämättä muuta toiseksi). Eräänä päivänä toteat, että valinta on ollut täysin väärä, eikä paluuta ainakaan entiseen alkutilaan ole. Tämä tuskin tulee yhtäkkisenä, ”salama kirkkaalta taivaalta” -tyyppisenä ymmärryksenä, vaan taustalla on pitkäaikaista, ehkä alitajuista pohdintaa, joka kristallisoituu ja tulee itselle hyväksyttävissä olevaksi. Voi olla vaikea myöntää, että toisinkin olisi voinut valita. K ysyin facebookissa ystäviltäni, mitä he tekisivät/ovat tehneet tuollaisessa tilanteessa. Rämpisivätkö vain eteenpäin (ja miten)? Yrittäisivät peruuttaa, vaikkei se olisi mahdollista? Voiko tilanteesta ja miten ottaa oppia? Millaisia erilaisia ratkaisumalleja he näkisivät olevan? Vai onko edes ratkaisuja vai ”koomantuako” tilanteessa? Väärä vai vain toimimaton ...

Ethän kadota asiantuntijuuttasi?

Kuva
Milloin sinulta on kysytty viimeksi, miten ratkaisisit käsillä olevan ongelman tai asian, jos saisit tehdä sen juuri siten kuin asiantuntijana, ammattilaisena, pitäisit sitä järkevänä? Minulta kysyttiin vastikään -ei nyt ihan näillä sanoin, mutta suurin piirtein-, ratkaisua hankalahkoon työasiaan. Aivot alkoivat raksuttaa ja tuli aika hyvä olo. Minun työssäni nimittäin kysymys kuuluu usein ”miten joku asia kuuluu mennä oikein”. Vastakysymyksenä voisi tietenkin heittää, että millä tavalla oikein? Voimassa olevien lakien tai työ- ja virkaehtosopimuksen mukaan, työntekijän kannalta hänelle edukkaimmalla tavalla, työnantajalle edukkaimmalla tavalla vai miten? Monesti ”oikein” ei välttämättä ole työntekijälle, eikä työnantajallekaan mieluisin tai paras vaihtoehto. Usein tekisi myös mieli tehdä vastoin sopimuksia, koska sopimus saattaa olla yhtä kompromissia, joka ei ole välttämättä kellekään paras tai edes oikein. ”Hallintopiruuteni” ja muine opiskeluineni ja tutkintoineni olen...

Mitä sanoisit nykyminällesi?

Kuva
Facebookissa ja kuuleman mukaan Twitterissä (minä vain en ole vielä päässyt siihen oikein kiinni) on liikkunut haaste, jossa laitetaan omalle aikajanalle/sivustolle kuva itsestä nuorena. Minäkin menin tykkäämään ystäväni nuoruuden kuvasta ja sain vastineeksi haasteen laittaa oman kuvani facebookin aikajanalle. Kuvassani on "coolina" oleva 16-vuotias nuori. Aloitin lukion ihan muualla kuin missä olin käynyt peruskoulun, sillä perheemme muutti tuolloin 500 kilometrin päähän entiseltä kotipaikalta. Kuvan ottohetkellä olin jo saanut ystäviä uudesta koulusta, mutta muistan vieläkin sen hetken, kun tulin uuteen kouluun, josta en tuntenut ketään. Se oli varmaankin ensimmäinen kerta elämässäni, kun jouduin tuollaiseen paikkaan. Peruskoulun ekaluokalle mennessänikin tunsin jo luokkakavereitani. Voimauttavan valokuvan menetelmän silmin katson tuota hieman ”takakireää” nuorta itseäni lempeästi. Tekisi mieleni sanoa, että hyvin sinun käy. Paljon iloa ja suruakin tulet kokema...

Asiantuntijan poluilla sieniretkellä

Kuva
Viikonlopun sieniretki osoittautui urapoluksi tai ainakin urapolun aluksi.  Meillä ei ollut tiedossa mitään tarkkaa sienipaikkaa, vaan paikka valikoitui Inkoon Störsvikiksi elokuisen perheen telttaretken jäljiltä - tuolloin löysin nimittäin sattumalta ja vahingossa lippalakin verran kantarelleja. Nuorena omaa ammattialaa valitessa harva tietää, mihin on oikeasti menossa lähtiessään opiskelemaan. Minä en ainakaan tiennyt. Minulla oli vain idea, ajatus, mitä haluaisin tehdä. Jollakulla saattaa olla pieniä ”maistiaisia”, mitä työ omalla ammattialalla voisi olla, esimerkiksi hoitoalalle suunnatessa. Meillä oli sieniretkellä idea löytää kantarelleja ja suppilovahveroita. Puolukatkin kelpaisivat, mutta rouskuja tai muita sieniä emme ajatelleet kerätä. Niitä kun ei juuri söisi muut kuin minä ja en viitsisi niitä ruveta ryöppäämään ja laittamaan. Olimme siis ”sieniuran” idean äärellä. Tavoitteena oli löytää tiettyjä sieniä ja ehkä puolukoita. Liikkeellelähtö Störsvikiin t...

Innostuksia työstä, bloggaamisesta ja sukista

Kuva
Joskus -itseasiassa aika usein!- elämä järjestelee asioita sopivasti. Olin juuri tyrkkäämässä elokuun viimeisen päivän blogikirjoitustani maailmalle, kun vilkaisin sähköpostiani. Siellä oli viesti Tiia Konttiselta, että olen voittanut ”Bloggaajasta ammattilaiseksi”-verkkokurssiosallistumisen vastattuani kyselyyn bloggaamisesta ! Hurjaa! Kurssia olin katsellut ”sillä silmällä” jo kyselyyn vastatessa, mutten arvannut, että sellaisen upean mahdollisuuden voittaisinkin, koska tässä on nyt näitä iloa tuottavia, lämmittäviä arvontaonnenpotkuja tullut tänä vuonna enemmän kuin koko aikaisemman elämäni aikana...  Sitä paitsi olinhan päättänyt, että pidän taukoa opiskeluissa.  Tilaisuuksia ei voi kuitenkaan jättää käyttämättä. Innostuin ihan tosissani kurssista ja bloggaamisesta, vaikken ammattilaiseksi ole ihan suorilta käsiltä tässä menossakaan. Innostuksia ja intohimoja olen tässä miettinyt urakalla -ja todennut, etten ole läpeensä huonosti lähtenyt kohdistamaan blogin ”...

Heinämörköjen aikaan

Kuva
On ollut hieno, tapahtumarikas kesä. Tänä kesänä en kehittänyt itseäni mitenkään suunnitelmallisesti eli en osallistunut kursseille, en tehnyt esseitä, en siis kerta kaikkiaan opiskellut mitään toukokuun lopun jälkeen, kun voimauttava valokuvaus työyhteisön kehittämisessä -projektini päättyi. Jos olisin ollut reipas, olisin tehnyt partionjohtajakurssin raportin, mutta ei! En ole ollut sillä tavalla reipas. Sen vuoksi en ole kirjoittanut blogiaakaan sitten kesäkuun lopun. Kesällä olen ihan vain elänyt ja ollut menossa, vaikkei minulla ollut kuin kolme viikkoa kesälomaa. Ja tehnyt asioita, joita ei ikinä ennen tai en ainakaan aikuisena. Uusina asioina heinä-elokuussa olen mm. kellunut/uinut uimarenkaalla kynä suussa pieneen saareen etsimään geokätköä. Se löytyi ja siitä tuli ensimmäinen saarikätköni! Geokätköilyn kautta olen tutustunut ylipäänsä moneen uuteen paikkaan siellä täällä Suomea eli jos elämä tuntuu junnaavan samaa rataa, niin kätköily on oiva keino laajentaa omaa hori...

Matka voimauttavan valokuvan parissa

Kuva
Voimauttava valokuvaus työyhteisön kehittämisessä -koulutukseni päättyi viikko sitten. Matka jatkui yhteensä reilun vuoden ajan. Hieno matka se olikin! Tuntuu kuitenkin siltä, että olisin voinut saada matkasta irti vieläkin enemmän, jos olisin todella jaksanut panostaa prosessien tuotoksiin. Prosessit itsessään olivat mahtavia, enkä ikinä olisi uskonut saavani tästä näin paljon eväitä itselleni. Mutta jäikö minulta dokumentointi puolitiehen? Osittain syynä oli se, että ainakin omasta mielestäni hienot ideat kaatuivat osaamisen puutteeseen. Olin innoissani tekemässä digitaalista tarinaa , mutta tuntui siltä, ettei tehdyillä ohjelmistoilla saanut tehtyä kaikilla laitteilla luettavaa tarinaa ilman sen liittämistä esimerkiksi YouTubeen. Minun piti itse asiassa kirjoittaa blogiteksti siitä, miten asioita päättyy ja asioita alkaa. Olen siis lopettanut asioita ja aloittanut taas uusia kivoja asioita. Minulle tuli kuitenkin tarve vetää yhteen voimauttavan valokuvan matkani. Alku ...