Kun "väärästä" valinnasta tuli oikea
Kuvittele, että olet
tehnyt aikoinaan valinnan isossa asiassa (esimerkiksi koulutusala, työpaikka,
asuinpaikka, puolison valinta, lasten saaminen tai saamattomuus tai mikä muu
asia, jota ei käden käänteessä välttämättä muuta toiseksi).
Eräänä päivänä
toteat, että valinta on ollut täysin väärä, eikä paluuta ainakaan entiseen
alkutilaan ole. Tämä tuskin tulee yhtäkkisenä, ”salama kirkkaalta taivaalta”
-tyyppisenä ymmärryksenä, vaan taustalla on pitkäaikaista, ehkä alitajuista
pohdintaa, joka kristallisoituu ja tulee itselle hyväksyttävissä olevaksi. Voi
olla vaikea myöntää, että toisinkin olisi voinut valita.
Kysyin facebookissa
ystäviltäni, mitä he tekisivät/ovat tehneet tuollaisessa tilanteessa.
Rämpisivätkö vain eteenpäin (ja miten)?
Yrittäisivät
peruuttaa, vaikkei se olisi mahdollista? Voiko tilanteesta ja miten ottaa oppia? Millaisia erilaisia ratkaisumalleja he näkisivät olevan?
Vai onko edes ratkaisuja vai ”koomantuako” tilanteessa?
Väärä vai vain toimimaton valinta?
Oletuksenani oli,
että jos väärän valinnan on sattunut tekemään, niin sen on sitten jossain
vaiheessa omassa pienessä päässään todennut vääräksi. Aina näin ei ole. Valinta
ei välttämättä ole omasta mielestä väärä, mutta se ei syystä tai toisesta ole
enää toimiva. Tällainen tilanne saattaa olla esimerkiksi silloin, kun on
opiskellut tietylle alalle ja oma terveys ei jossain vaiheessa kestäkään työn
vaatimuksia. Mieleen saattaa hiipiä ajatus, että oliko valinta väärä?
Tuollaisessa
tilanteessa ei enää riitä itsellekin ensimmäisenä ajatuksena tuleva ”ottaa
opiksi ja tekee uuden valinnan” -ratkaisu. Luopumisen tie on todennäköisesti
vielä pidempi, kun valinta ei tunnu väärältä. Ammatinvalintahan on saattanut
olla ihan oikea, mutta kun kroppa/pää tms. ei vain kestä!
Kuulen työssäni
paljon näitä surullisia tarinoita ja sen takia lähdin myös tekemään
tutkimustyötä näistä tarinoista. Työ on vielä kesken, mutta kiinnostukseni on
vain kasvanut ja toivottavasti osittain jalostunut. Tarinoista moni on
kääntynyt positiiviseksi ja se onkin mielenkiinnon kohteenani. Mikä saa
toimimaan, jaksamaan ja kääntämään väärän valinnan positiviiseksi ratkaisuksi?
Eila Hiltunen: Ihmisiä aikojen saatossa (1971); Helsingin kaupungintalo |
Ystävien kommentoidessa vääriä
valintoja, tuli olo, että ns. väärät valinnat eivät suinkaan näytä olevan
poikkeuksia, vaan ehkä enemminkin sääntö. Niitä on ja tulee. Minulla on
valtavan viisaita ystäviä!
Miten tilannetta sitten lähdettäisiin ratkomaan ystävieni mielestä?
”Itsepetos” politikoinnilla?
”Eikä selittäminen siis auta? Ryhtyä
poliitikoksi?”
Näin totesi yksi ystävä. Ymmärsin tämän niin, että ”poliitikkona” voisi selittää asian itselleen (ja tarvittaessa toisille) niin, että väärä muuttuisi oikeaksi ja huono hyväksi. Olisiko tämä sitten itsepetosta tai ylioptimismia? Toisaalta, onko sillä väliä, vaikka se tuollaista olisikin?
Näin totesi yksi ystävä. Ymmärsin tämän niin, että ”poliitikkona” voisi selittää asian itselleen (ja tarvittaessa toisille) niin, että väärä muuttuisi oikeaksi ja huono hyväksi. Olisiko tämä sitten itsepetosta tai ylioptimismia? Toisaalta, onko sillä väliä, vaikka se tuollaista olisikin?
Opiksi ottaminen
”Täytyy ottaa opiksi ja tehdä uusi
valinta.”
Opiksi on varmasti otettava ja siinä
saattaa oma maailmankuvakin mennä nurin niskoin. Joskus kyseessä vain saattaa
olla ainutlaatuinen tilanne eli vaikka ottaisi opiksi, niin tilaisuutta, jossa
voisi tämän tehdä, ei ikinä tule. Opiksi ottamisen lisäksi on siis vain
siedettävä seuraukset ja elettävä sen mukaan.
”Mä tein täysin väärän ratkaisun,
joka mun maailmankuvassani oli peruuttamaton. Sit piti vaihtaa maailmankuvaa ja
peruuttaa kuitenkin. Kaikkea ei saa pois ja seurausten kanssa on tehtävä
parhaansa.”
Nykytilan ”selätys”
Useassa kommentissa tuli esille, että
tilannetta tai nykytilaa yritetään kuitenkin jollain tavoin ottaa haltuun
esimerkiksi etsimällä siitä positiivisia asioita. Kukaan ei aikonut myöskään
”koomaantua”, vaikka hetkellisesti sellainenkin varmasti käy mielessä.
”Varmaan miettisin, mitä hyvää nykytilanteesta
löytyy. Ja sitä, millä perusteilla tein tuon väärän valinnan ja voisiko siitä
oppia jotain tulevia päätöstilanteita varten. Miettisin myös, miten eteenpäin,
koska harvasta tilanteesta on poispääsy mahdotonta: ehkä ei pääse takaisin,
mutta eteenpäin kuitenkin.”
”Jos elämä ei taida johtaa mihinkään…
Oma ratkaisu on ollu ottaa tilanne haltuun ja katsoa, mihin voisin vaikuttaa ja
luottaa ainakin suurimmaksi osaksi siihen, että elämä kantaa.”
Katseen suuntaaminen muualle
Änkyröinnin ja ”kiven läpi”
puskemisen jälkeen kannattaakin ehkä katsella muutakin kuin sitä väärää
valintaansa.
”Kiven läpi on yleensä aika vaikea
puskea. Kokeiltu on. Parempi katsella ympärilleen tai katsoa, pääseekö kiven
päälle kiipeämään. Kunhan katselee muutakin kuin sitä yhtä kiveä.”
”Hyviä mietteitä. Eteenpäin rämpiessä
on aina toivoa siitä, että kulku jossain vaiheessa kevenee. Perfektionistiset
aatokset kannattaa unohtaa, kun saappaat ovat muutenkin raskaat ja keskittyä
niihin muihin, hyviin juttuihin elämässä. Näitä läksyjä yritän nyt itse
parhaillani opiskella.”
Valinta olisi ollut mahdollista tehdä toisin
Joskus esimerkiksi uravalinta on
saattanut olla ihan oikea, mutta ajoitus on mennyt pieleen. Ns. pienen ihmisen voi olla vaikea ennakoida
talouden heilahduksia, jotka saattavat vaikuttaa siihen, saatko työpaikan vai
et. Oma ajoitukseni työelämään vakituisesti tulolle oli -vahingossa-
täydellinen. Lamavuodet olivat takana ja työelämä veti. Töitä oli tehtäväksi.
Vajaa kymmenen vuotta aiemmin tai myöhemmin valmistuttuani olisin ollut täysin
erilaisessa tilanteessa.
”Itsellä valinta oli mahdollista
tehdä uudestaan, mutta kyllähän se vaikuttaa nykyisyyteen melkoisesti.
Valmistuminen olisi ollut 2001 ja olisin ollut esikoisen syntyessä 2005 jo
työelämässä. Nyt valmistuin 2007 suoraan äitiyslomalle. Pakko painaa eteenpäin
ja koittaa niellä se pettymys, että koulu meni hukkaan. Ehkä joku yllättävä
mutka tulee eteen, mutta nyt edetään näin.”
Kun ”väärästä” valinnasta tulee oikea
Olen henkilökohtaisesti syksyn aikana
miettinyt, olenko tehnyt ammatillisia ja opiskelullisia valintojani sittenkään
oikein. Viimeisten 13 vuoden aikana valintojani on määrittänyt paljolti perhe,
sen tarpeet ja ns. hyvä.
Mieleen on hiipunut, että mitä jos
olisin valinnut toisin? Entä jos ajattelisin nyt, että väärät valinnat on
tullut tehtyä, mutta nyt aion sitten valita toisin?
Sitten tulee päiviä, jolloin
ymmärtää, että on intuitiivisesti ollut valinnoissaan enemmän kuin oikeassa, eikä
ole silti menettänyt mitään -päinvastoin! Usein tämä taitaa tulla parhaiten
esille sairastuessa. Niin minullakin.
Odottelen tietoa, mitä ylimääräistä
keuhkoissani on. Se on pieni, mutta sitä ei osattu määritellä suoraan eri kuvauksista.
Todennäköisesti se on ihan harmiton keuhkokuumeen jälkeinen jälki tai ei
ainakaan mitään hyvin vakavaa, mutta se laittaa miettimään. Voi se olla
toisinkin, vaikken poltakaan tupakkaa tai muuta.
Ensimmäisenä ajatuksenani tuosta kuullessani olivat lapset. Ei työ,
ei opiskelu, ei mikään muu. En edes minä itse.
Pikkuhiljaa olen tajunnut, että olen valinnut oikein. Ei olekaan mitään vääriä ratkaisuja, koska
ratkaisut olen tehnyt arvojeni ja prioriteettieni mukaan. Minulla ei olisi
ainakaan sen takia mitään katumista, vaikka tapahtuisi mitä.
Arjessa teen välillä huonoja
ratkaisuja, enkä osaa olla aina läsnä. Sitä minun pitää opetella. Suuret
valintani -ne, joita pidin jo välillä väärinä- olen tehnyt ihan oikein. Ne ovat
minun mielestäni minun oikeitani, jonkun muun mielestä taas eivät tai ne eivät
koske häntä.
Alan ymmärtää, miten ihmiset toimivat,
jaksavat ja kääntävät ”väärät valintansa” positiiviksi. Yksinkertaisesti siksi,
ettei ole vääriä tai oikeita valintoja. On vain valintoja ja näkökulmia niihin.
Mitä sinä ajattelet toimijuudesta, väärästä ja oikeasta valinnoissa?
Itsenäisyyspäivään ja tähän teemaan sopii hyvin Apocalyptican "Nothing else matters". Suosittelen klikkaamaan, kuuntelemaan ja katsomaan!
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Itsenäisyyspäivään ja tähän teemaan sopii hyvin Apocalyptican "Nothing else matters". Suosittelen klikkaamaan, kuuntelemaan ja katsomaan!
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!