Millainen ilmiö luovuus on?

Luovuudesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen vaihtoehtoisuus, toisenlainen näkökulma, toisin toimiminen ja soveltaminen. Luovuudesta puhutaan yleensä myös taiteiden yhteydessä. Minä esimerkiksi valokuvaan ja kuvatessani yritän etsiä kuviin erilaisia näkökulmia. Pelkkä taiteen näkeminen luovuudeksi on minusta varsin tylsää.

Ei Kiasma tylsä ole, vaikka taiteessa ollaankin...

Omasta mielestäni olen luovasti laiska eli sekä kotona että töissä hoidan (mielestäni) tylsät ja aikaa vievät asiat uudella tavalla, mikäli se suinkin on mahdollista. Saan ne mielestäni nopeammin valmiiksi. En ole ikinä oikeasti mitannut tai pohtinut sen syvemmin, meneekö aikaa vähemmän, mutta ainakin homma tulee tehtyä pitkästymättä ”kuoliaaksi”.

Usein tähän luovasti laiskana olemiseen liittyy se, että olen kyseenalaistanut tavan toimia ja/tai lopputuloksen ja kehitellyt niille vaihtoehtoisia tapoja. Luovuus on uteliaisuutta asioille.

Utelias Clematis 'Miranda' tulppaanissa

Tällaisella luovalla tavalla toimiminen ei todellakaan ole ”laiskuutta” sanan ehkä negatiivisessa mielessä. Päinvastoin! Luovasti laiskana oleminen on minulle tehokkuutta parhaimmillaan!

Luovasti laiskan käsitteen olen napannut joskus jostain ajatuksiini ja sen takia tartuin pari vuotta sitten Juha Hakalan ”Luova laiskuus -Anna ideoille siivet” –kirjaan. Iso merkitys luovuuskäsityksiini on silläkin, että kasvatustieteiden opintojeni (ja kiinnostukseni) vuoksi olen lukenut luovuus- ja lahjakkuustutkija Kari Uusikylän tuotantoa. Lukemisista on vain varsin kauan eli en pysty häntä suoraan siteeraamaan, koska en muista, miten hän määrittelee luovuuden! En muista Hakalankaan luovuuden määritelmiä, vaikka em. kirjan lukemisesta ei ole järin kauan. Alitajunta on kuitenkin ehkä työskennellyt Hakalan ja Uusikylän ajatukset taustalla?

Luovuus voisi olla myös mielikuvitusta, unta. Unissa jäytänyt ongelma on saattanut ratketa kuin itsekseen. Alitajunta lienee ollut tässäkin asialla. Muistan myös lukeneeni tarinan bentseenirenkaan keksimisestä, jossa kemisti Friedrich August Kekulé näki unta käärmeestä, joka puri itseään hännästään eli syntyi rengas, jollainen siis bentseenikin on.

Omanlaisensa bentseenirengas?

Luovuus on kuitenkin minusta myös taitojen/asioiden/teorioiden soveltamista toisessa ympäristössä, aspektissa, toiminnassa. Ehkä tämä on samaa kuin näkökulman vaihtaminen -niitä erilaisia näkökulmia nimittäin! Tätä luovuutta ei minusta pysty välttämättä harjoittamaan, jos taustalla ei ole lainkaan ymmärrystä ja näkemystä sovellettavista asioista niiden mahdollisesti ”normaaleissa ympäristöissä”. 

Tässä ei suinkaan ole lapset tai mies, vaan joulukuusi siististi pussitettuna poiskuljetusta varten!

Tein aikoinaan 90-luvulla opinnäytetyöni ensimmäisen tutkintoni (sairaanhoitaja) lopuksi hoitotyön kauneudesta. Olisinko osannut ajatella kauneutta olevan sellaisissa asioissa kuin tutkielmassani tuntui olevan (hoitotyön kauneutta löytyi niin syntymästä kuin kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä), jos minulla ei olisi ollut tuota sairaanhoitajan opiskelutaustaa? En tiedä, mutta minusta tuntuu, etten olisi päässyt niin ”syvälle”, jos taustani olisi ollut erilainen. Ja olen edelleen sitä mieltä, että aiheeni oli varsin luova!

Minua on ruvennut myös kiinnostamaan, mikä heikentää luovuutta. Viimeistä vuotta ajatellessani minusta tuntuu, että olen ollut tavalla tai toisella luovasti tukossa. Olenhan minä ratkaissut ns. eri tavoin monia asioita, mutta joku kipinä puuttuu. Luulen, että yksi syy on se, ettei minulla ole ollut aikaa. Aikaa ajatella, olla ja palautua elämän kiireistä, joista tosin iso osa on ihan omaa tekemääni kiirettä.

Luovuus taitaa tarvita aikaa. Ja aika voisi nyt olla kypsä pienille luovuuden purskahduksille, -luovuuden tulelle-, ja asioiden etenemisille siihen suuntaan, mihin olen niitä ajatellut viedä.