Jäässä
Järviruoko on uponnut jäähän. Se on taittunut, muttei
kuitenkaan katkennut jäädessään jään sisään. Se on taideteos, luonnon taidetta.
Jää on painunut ruo’on kohdalta. Ilmeisesti se on sulattanut jäähän itsensä
mentävän kolon aurinkoisena, lämpimänä päivänä. Sinne se on sitten uponnut
jäätyäkseen kylmänä pakkasyönä kiinni riitteen sisään. Sinä päivänä, kun se on
päätynyt tuohon paikkaan, ei ole varmaankaan tuullut. Muuten olisi lentänyt
tuulen mukana, eikä se olisi päätynyt jään sisään. Ruo’on ympärillä on pieniä jäätyneitä ilmakuplia.
Ruoko on tainnut liikkua sulaessaan aina välillä jään
sisässä. Sen vieressä on nimittäin ruo’on muotoinen ”jääkuoppa” eli ruoko on
sulattanut niin paljon jäätä tummemmalla varrellaan, että se on päässyt myös
siirtymään. Ruo’ossa on vielä heinätupsuja. Ehkä niissä on siemeniä? Sulaessaan
ja päästessään lähemmäs rantaa se voisi vaikka kasvaa taas siemenistä?
Osmankäämi törröttää jäästä. Se näyttää ”oksentaneen”
sisälmyksensä pihalle. Nämä ulostukset eivät ole kuitenkaan lähteneet irti
tästä talventörröttäjästä.
Erikoisuuden ja kauneuden tunteen jälkeen järviruoko ja osmankäämi herättävät surullisen olon. Ne ovat jo eläneet elämänsä, ovat vanhoja. Lisäksi ne ovat
jumissa jäässä. Jää on vanginnut ne. Ruoko ei pääse karkuun ennen kuin jää
sulaa pois. Siellä se köllii kiinni juuttuneena. Yrittää ehkä vähän sätkiä sulattamalla
jäätä pikkuhiljaa ja liikkumalla vähän kerrallaan. Mutta se ei pääse pois.
Osmankäämi on yrittänyt vapautua sylkemällä sisälmyksensä.
Se voisi vaikka onnistua, jos se uskaltaisi tai pystyisi suoltamaan nuo
siemenhöytyvät matkaan tuulen mukana.
Entä jos onkin niin, että sekä ruoko että käämi ovat viisaita ja odottavat?
Ne odottavat oikeaa hetkeä, jolloin osmankäämi voi laittaa
pörröiset siemenensä matkaan ja toteuttaa sen tehtävää kasvattaa uusia
osmankäämiä. Ruokokin odottaa rauhassa. Se ei joudu järveltä hukkaan, kun se on
jään sisässä. Jos se ei olisi jumissa, se saattaisi lentää paikkaan, jossa
sillä ja sen siemenillä ei olisi kasvun edellytyksiä.
Ne ovat valinneet paikan, ne ovat tehneet
etukäteisvalmisteluja oikeaa hetkeä varten. Vielä ei ole se hetki, koska on
talvi, eikä niillä olisi kasvun edellytyksiä, jos ne lähtisivät irti ja
lentoon.
Niiden pitää olla kärsivällisiä, kevääseen ei ole enää pitkä
aika. Ne ovat tehneet jo paljon. Kasvaneet, kehittyneet. Mutta seuraavaan
vaiheeseen niiden pitää taas odottaa oikeaa hetkeä.
Ja ne ovat valmiina!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!