Jäässä

Järviruoko on uponnut jäähän. Se on taittunut, muttei kuitenkaan katkennut jäädessään jään sisään. Se on taideteos, luonnon taidetta. Jää on painunut ruo’on kohdalta. Ilmeisesti se on sulattanut jäähän itsensä mentävän kolon aurinkoisena, lämpimänä päivänä. Sinne se on sitten uponnut jäätyäkseen kylmänä pakkasyönä kiinni riitteen sisään. Sinä päivänä, kun se on päätynyt tuohon paikkaan, ei ole varmaankaan tuullut. Muuten olisi lentänyt tuulen mukana, eikä se olisi päätynyt jään sisään. Ruo’on ympärillä on pieniä jäätyneitä ilmakuplia.




Ruoko on tainnut liikkua sulaessaan aina välillä jään sisässä. Sen vieressä on nimittäin ruo’on muotoinen ”jääkuoppa” eli ruoko on sulattanut niin paljon jäätä tummemmalla varrellaan, että se on päässyt myös siirtymään. Ruo’ossa on vielä heinätupsuja. Ehkä niissä on siemeniä? Sulaessaan ja päästessään lähemmäs rantaa se voisi vaikka kasvaa taas siemenistä?

Osmankäämi törröttää jäästä. Se näyttää ”oksentaneen” sisälmyksensä pihalle. Nämä ulostukset eivät ole kuitenkaan lähteneet irti tästä talventörröttäjästä.




Erikoisuuden ja kauneuden tunteen jälkeen järviruoko ja osmankäämi herättävät surullisen olon. Ne ovat jo eläneet elämänsä, ovat vanhoja. Lisäksi ne ovat jumissa jäässä. Jää on vanginnut ne. Ruoko ei pääse karkuun ennen kuin jää sulaa pois. Siellä se köllii kiinni juuttuneena. Yrittää ehkä vähän sätkiä sulattamalla jäätä pikkuhiljaa ja liikkumalla vähän kerrallaan. Mutta se ei pääse pois.

Osmankäämi on yrittänyt vapautua sylkemällä sisälmyksensä. Se voisi vaikka onnistua, jos se uskaltaisi tai pystyisi suoltamaan nuo siemenhöytyvät matkaan tuulen mukana.

Entä jos onkin niin, että sekä ruoko että käämi ovat viisaita ja odottavat?
Ne odottavat oikeaa hetkeä, jolloin osmankäämi voi laittaa pörröiset siemenensä matkaan ja toteuttaa sen tehtävää kasvattaa uusia osmankäämiä. Ruokokin odottaa rauhassa. Se ei joudu järveltä hukkaan, kun se on jään sisässä. Jos se ei olisi jumissa, se saattaisi lentää paikkaan, jossa sillä ja sen siemenillä ei olisi kasvun edellytyksiä.

Ne ovat valinneet paikan, ne ovat tehneet etukäteisvalmisteluja oikeaa hetkeä varten. Vielä ei ole se hetki, koska on talvi, eikä niillä olisi kasvun edellytyksiä, jos ne lähtisivät irti ja lentoon.

Niiden pitää olla kärsivällisiä, kevääseen ei ole enää pitkä aika. Ne ovat tehneet jo paljon. Kasvaneet, kehittyneet. Mutta seuraavaan vaiheeseen niiden pitää taas odottaa oikeaa hetkeä.

Ja ne ovat valmiina!

Osmankäämi ja ruoko eivät ole oikeastaan ollenkaan surullisia. Nehän ovat viisaita -ja valmiita oikeaan hetkeen. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Last season: työaika tuloksen mittarina

Mitä sanoisit nykyminällesi?

Periksiantamattomuus - mallia Saara Aallosta