Tekstit

Näytetään tunnisteella geokätköily merkityt tekstit.

Mistä sinä sytyt liekkeihin?

Kuva
Olen hurahtanut, syttynyt liekkeihin. Siksi en ehdi kirjoittaakaan. Vapaa-aikani on nimittäin kirjoittamisen sijaan kulunut nyt vuodenvaihteesta geokätköilyyn . Innostun helposti ja tiedän tämänkin vaiheen tasoittuvan, mutta nyt ollaan ”maanisessa” vaiheessa. Sitä paitsi minulla on meneillään HAASTE ! Tai oikeastaan kaksi -tai ehkä kolme tai neljäkin? Haasteet edellyttävät päivittäistä kätköilyä. Tavoitteeni on jatkaa tätä toukokuun loppuun. Toiveeni on, etten sairastu ainakaan vatsatautiin. Se voisi olla este pikaiselle geopurkilla käymiselle… Geokätkömiitissä Uutelassa, Vuosaaressa 22.1.2017 Välillä käy mielessä, onko tässä mitään järkeä? Eilen luistelin polvillani sadevesiviemärissä. Sitä edellisenä päivänä raahasin nuorinta lasta hyisessä tuulessa ja pikkupakkasessa (no ei meillä oikeasti kauaa mennyt) puistikossa kätkön perässä. Lapsella oli jalassaan vain ohuet verkkarit. Huono äiti, kun ei ottanut tuollaista huomioon! ”Huono äiti” Kerroin työkaverille tuosta...

Kirje joulupukille - vai työhakemusharjoitus?

Kuva
En ole tainnut kirjoittanut lahjatoivelistaa ”joulupukille” noin 25 vuoteen. ”Aikuiseksi” tultua se menetti merkityksensä, eikä tarpeitakaan tainnut olla rahalahjoja enemmän… Läheiset tuntuivat muutenkin osaavan kohdistaa lahjuksensa ihan oikein. Tonttutyttö Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että haluan kirjoittaa joulupukille kirjeen. Samalla sinäkin saat vinkkejä, mitä voisit miettiä omaan pukin kirjeeseesi. Olepa hyvä! Aloitus ja kuluneen vuoden peilaus Aloituksessa on tietenkin hyvä olla tervehdys. Sen jälkeen voi vuodattaa tuntemuksiaan kuluneesta vuodesta peilaten sitä mahdollisesti jo tulevaan vuoteen. Mikä vuodessasi oli onnistunutta, minkä haluat jatkuvan? ”Hei joulupukki! Ensinnäkin, kiitos tästä vuodesta! Minusta tuntuu, että vuodet paranevat aina vaan. Tämä vuosi on tainnut olla itseni etsimisen vuosi. Olen aloittanut asioita, joita haluan tehdä jatkossakin. Esimerkiksi haluan kirjoittaa tätä blogia. Kirjoittaminen on mahtavaa! Uskon myös tietäväni, mikä on...

Talvistrategia!

Kuva
Minulla on ristiriitainen suhde talveen, koska en ole yhtään talvi-ja lumi-ihminen. Ristiriitaisuutta asiaan tuo se, että vaikka tämä ei ole suosikkivuodenaikani, niin lumi ja pikkupakkanen näyttivät tavattoman kauniilta ja valoisalta ainakin päivisin. Jalat märkinä sohjossa rämpiminen korpeaa jonkin verran.   Oli talvi millainen hyvänsä, niin minun on jälleen kerran tehtävä talvesta selviämiseksi strategia. Muutoin tämä aika nitistää minut niin työ-   kuin vapaa-ajalla. Ei tunnu hyvältä ajatukselta olla seuraavaa viittä, kuutta kuukautta naama "novilla" ja hautua sängyn pohjalle, vaikka mieli tekisi. Kesän suunnitelmista kysellään toisilta, kesää suunnitellaan ja mediasta saa lukea erilaisia otsikoita ”elämäni kesästä 20xx” ja mitä tuona ihanana kesänä voisi tehdä. Vastaavat talviotsikot ovat jääneet minulta huomaamatta. Ehkä niitä on, mutta antitalvi-ihmisenä en ole niitä huomannut? Jospa tästä talvesta tulisikin erilainen? Ihan ensin minun pitänee muuttaa asen...

Asiantuntijan poluilla sieniretkellä

Kuva
Viikonlopun sieniretki osoittautui urapoluksi tai ainakin urapolun aluksi.  Meillä ei ollut tiedossa mitään tarkkaa sienipaikkaa, vaan paikka valikoitui Inkoon Störsvikiksi elokuisen perheen telttaretken jäljiltä - tuolloin löysin nimittäin sattumalta ja vahingossa lippalakin verran kantarelleja. Nuorena omaa ammattialaa valitessa harva tietää, mihin on oikeasti menossa lähtiessään opiskelemaan. Minä en ainakaan tiennyt. Minulla oli vain idea, ajatus, mitä haluaisin tehdä. Jollakulla saattaa olla pieniä ”maistiaisia”, mitä työ omalla ammattialalla voisi olla, esimerkiksi hoitoalalle suunnatessa. Meillä oli sieniretkellä idea löytää kantarelleja ja suppilovahveroita. Puolukatkin kelpaisivat, mutta rouskuja tai muita sieniä emme ajatelleet kerätä. Niitä kun ei juuri söisi muut kuin minä ja en viitsisi niitä ruveta ryöppäämään ja laittamaan. Olimme siis ”sieniuran” idean äärellä. Tavoitteena oli löytää tiettyjä sieniä ja ehkä puolukoita. Liikkeellelähtö Störsvikiin t...

Heinämörköjen aikaan

Kuva
On ollut hieno, tapahtumarikas kesä. Tänä kesänä en kehittänyt itseäni mitenkään suunnitelmallisesti eli en osallistunut kursseille, en tehnyt esseitä, en siis kerta kaikkiaan opiskellut mitään toukokuun lopun jälkeen, kun voimauttava valokuvaus työyhteisön kehittämisessä -projektini päättyi. Jos olisin ollut reipas, olisin tehnyt partionjohtajakurssin raportin, mutta ei! En ole ollut sillä tavalla reipas. Sen vuoksi en ole kirjoittanut blogiaakaan sitten kesäkuun lopun. Kesällä olen ihan vain elänyt ja ollut menossa, vaikkei minulla ollut kuin kolme viikkoa kesälomaa. Ja tehnyt asioita, joita ei ikinä ennen tai en ainakaan aikuisena. Uusina asioina heinä-elokuussa olen mm. kellunut/uinut uimarenkaalla kynä suussa pieneen saareen etsimään geokätköä. Se löytyi ja siitä tuli ensimmäinen saarikätköni! Geokätköilyn kautta olen tutustunut ylipäänsä moneen uuteen paikkaan siellä täällä Suomea eli jos elämä tuntuu junnaavan samaa rataa, niin kätköily on oiva keino laajentaa omaa hori...

Historic District - työuran tutkimista

Kuva
Toukokuu on oli aikamoista haipakkaa ja kesäkuu on mennyt siinä samaa vauhtia. Ei ole ehtinyt pahemmin kirjoitella blogia. Viikonloput olen ollut menossa ja tulossa. Toukokuun viimeiselle viikolle osuivat vielä sekä voimauttavan valokuvauksen valmennuksen lähipäivät että seminaari Jyväskylässä. Kyseinen seminaari oli joka neljäs vuosi järjestettävä Kuntatyönantajapäivät 26.-27.5.2016. Seminaarin anti oli varsin loistava, joten siitä tarvinnee joskus kirjoitella erikseen. Mutta nuo pari päivää Jyväskylässä olivat minulle erityisesti ihmisten kautta pienoinen läpileikkaus omaan työuraani . Osallistujalista tuttuja täynnä! Ensinnäkin matka Jyväskylään oli aivan huippu uuden kollegan kanssa. Juttelimme noin kolmen ajotunnin aikana ummet ja lammet niin, että yhtäkkiä olimme Jyväskylässä. Ihan kuin olisimme tunteneet kauemminkin? Paikan päällä osallistujaluettelon nähdessäni totesin tuntevani reilusta 300 osallistujasta varsin monia ihmisiä. Ensimmäiseksi tuli mieleeni, ...

Suorittamista ja pystyvyyttä

Kuva
Tarvitsen moneen ”vois olla kiva tehdä, mutta…” - tekemiseeni sosiaalista painetta ja/tai kokemusta siitä, että teen jotain hyvää. Minua motivoivat välillä myös ns. papukaijamerkit. Jos saa ”tarran” kirjaan, niin tiedän ”suorittaneeni” jotakin. Sosiaalinen paine tai sosiaalipsykologisena terminä ryhmäpaine ei tässä tapauksessa ole missään nimessä negatiivista. Ryhmäpaineellahan tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, että toimit ja käyttäydyt ryhmän arvojen ja odotusten mukaisesti. Näissä ”kiva tehdä, mutta…” - tekemisissä ryhmäpaineen hyväksikäyttö on mahtava keino saada itsestään irti jotain, mitä muutoin ihan vain viitsimättömyyttään ei jaksa tehdä. Geokätköillä bongailtua Hyvänä esimerkkinä on työmatkapyöräily. Matkaa kotoa töihin ei ole suorinta tietä kuin noin seitsemän kilometriä. Ei todellakaan paha juttu! Sitten tuli mieleen se mutta. Monelta pitäisi herätä, pitääkö ottaa suihkukamat töihin? Nuorin lapsista pitää vielä kesäkuun ajan saada vietyä hoitopaikkaa...