Tekstit

Näytetään tunnisteella Innostuksia arjesta ja juhlasta merkityt tekstit.

Mistä sinä sytyt liekkeihin?

Kuva
Olen hurahtanut, syttynyt liekkeihin. Siksi en ehdi kirjoittaakaan. Vapaa-aikani on nimittäin kirjoittamisen sijaan kulunut nyt vuodenvaihteesta geokätköilyyn . Innostun helposti ja tiedän tämänkin vaiheen tasoittuvan, mutta nyt ollaan ”maanisessa” vaiheessa. Sitä paitsi minulla on meneillään HAASTE ! Tai oikeastaan kaksi -tai ehkä kolme tai neljäkin? Haasteet edellyttävät päivittäistä kätköilyä. Tavoitteeni on jatkaa tätä toukokuun loppuun. Toiveeni on, etten sairastu ainakaan vatsatautiin. Se voisi olla este pikaiselle geopurkilla käymiselle… Geokätkömiitissä Uutelassa, Vuosaaressa 22.1.2017 Välillä käy mielessä, onko tässä mitään järkeä? Eilen luistelin polvillani sadevesiviemärissä. Sitä edellisenä päivänä raahasin nuorinta lasta hyisessä tuulessa ja pikkupakkasessa (no ei meillä oikeasti kauaa mennyt) puistikossa kätkön perässä. Lapsella oli jalassaan vain ohuet verkkarit. Huono äiti, kun ei ottanut tuollaista huomioon! ”Huono äiti” Kerroin työkaverille tuosta...

Asiantuntijan poluilla sieniretkellä

Kuva
Viikonlopun sieniretki osoittautui urapoluksi tai ainakin urapolun aluksi.  Meillä ei ollut tiedossa mitään tarkkaa sienipaikkaa, vaan paikka valikoitui Inkoon Störsvikiksi elokuisen perheen telttaretken jäljiltä - tuolloin löysin nimittäin sattumalta ja vahingossa lippalakin verran kantarelleja. Nuorena omaa ammattialaa valitessa harva tietää, mihin on oikeasti menossa lähtiessään opiskelemaan. Minä en ainakaan tiennyt. Minulla oli vain idea, ajatus, mitä haluaisin tehdä. Jollakulla saattaa olla pieniä ”maistiaisia”, mitä työ omalla ammattialalla voisi olla, esimerkiksi hoitoalalle suunnatessa. Meillä oli sieniretkellä idea löytää kantarelleja ja suppilovahveroita. Puolukatkin kelpaisivat, mutta rouskuja tai muita sieniä emme ajatelleet kerätä. Niitä kun ei juuri söisi muut kuin minä ja en viitsisi niitä ruveta ryöppäämään ja laittamaan. Olimme siis ”sieniuran” idean äärellä. Tavoitteena oli löytää tiettyjä sieniä ja ehkä puolukoita. Liikkeellelähtö Störsvikiin t...

Innostuksia työstä, bloggaamisesta ja sukista

Kuva
Joskus -itseasiassa aika usein!- elämä järjestelee asioita sopivasti. Olin juuri tyrkkäämässä elokuun viimeisen päivän blogikirjoitustani maailmalle, kun vilkaisin sähköpostiani. Siellä oli viesti Tiia Konttiselta, että olen voittanut ”Bloggaajasta ammattilaiseksi”-verkkokurssiosallistumisen vastattuani kyselyyn bloggaamisesta ! Hurjaa! Kurssia olin katsellut ”sillä silmällä” jo kyselyyn vastatessa, mutten arvannut, että sellaisen upean mahdollisuuden voittaisinkin, koska tässä on nyt näitä iloa tuottavia, lämmittäviä arvontaonnenpotkuja tullut tänä vuonna enemmän kuin koko aikaisemman elämäni aikana...  Sitä paitsi olinhan päättänyt, että pidän taukoa opiskeluissa.  Tilaisuuksia ei voi kuitenkaan jättää käyttämättä. Innostuin ihan tosissani kurssista ja bloggaamisesta, vaikken ammattilaiseksi ole ihan suorilta käsiltä tässä menossakaan. Innostuksia ja intohimoja olen tässä miettinyt urakalla -ja todennut, etten ole läpeensä huonosti lähtenyt kohdistamaan blogin ”...

Suorittamista ja pystyvyyttä

Kuva
Tarvitsen moneen ”vois olla kiva tehdä, mutta…” - tekemiseeni sosiaalista painetta ja/tai kokemusta siitä, että teen jotain hyvää. Minua motivoivat välillä myös ns. papukaijamerkit. Jos saa ”tarran” kirjaan, niin tiedän ”suorittaneeni” jotakin. Sosiaalinen paine tai sosiaalipsykologisena terminä ryhmäpaine ei tässä tapauksessa ole missään nimessä negatiivista. Ryhmäpaineellahan tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, että toimit ja käyttäydyt ryhmän arvojen ja odotusten mukaisesti. Näissä ”kiva tehdä, mutta…” - tekemisissä ryhmäpaineen hyväksikäyttö on mahtava keino saada itsestään irti jotain, mitä muutoin ihan vain viitsimättömyyttään ei jaksa tehdä. Geokätköillä bongailtua Hyvänä esimerkkinä on työmatkapyöräily. Matkaa kotoa töihin ei ole suorinta tietä kuin noin seitsemän kilometriä. Ei todellakaan paha juttu! Sitten tuli mieleen se mutta. Monelta pitäisi herätä, pitääkö ottaa suihkukamat töihin? Nuorin lapsista pitää vielä kesäkuun ajan saada vietyä hoitopaikkaa...

Mitä minä ajattelinkaan?

Kuva
Facebook-viesti ystävälle helmikuun alussa 2016: ”No niin. En yleensä viitti edes aukaista kannettavaa illalla, kun se kestää... Ja nyt kun sen tein, niin eikö tässä iholla ole koko perhe. Yksi lapsi on harrastuksessa, pitää lähteä se hakemaan vartin päästä. Eli mä siis olen miettinyt, että haluaisin kirjoittaa blogia, jolla voisi tavallaan testata vähän omia ajatuksiaan, että mikä ihmisiä kiinnostaa jne. Ja tietenkin sellaisista aiheista, jotka itsestä tuntuvat myös järkeviltä ja joita olisin esim. valmis ajattelemaan jollain tavalla osana työtäni ja vaikka yritystoimintaa. En tiedä, osaanko nyt selittää. Siis vähän kuin esim. tuo hidasta elämää- tai hyvejohtajuus -sivustot. Mutta en minä nyt tuolla kuvittele mitään rikastumista tms. Lähinnä mielenrauhaa ja tekemistä -semmoista tekemistä, joka saa minut lentämään eli siihen flow-tilaan. Ja olen tässä miettinyt, että mikä se sitten on sellaista, mistä minä voisin ihan oikeasti antaa ihmisille jotain ja mikä myös m...

Välähdyksiä työn loisteesta

Kuva
Tänään minulla oli yllätykseksi mahdollisuus nähdä sellaista työstä nauttimista ja syttymistä, että vielä näin illallakin kylmät väreet menevät pitkin selkärankaa.  Sain nimittäin kuunnella ja katsella Saara Aallon ja Teemu Roivaisen iltapäivän livekonserttia ihan oman työni puolesta. On pakko tunnustaa, että tiesin Saara Aallon vain nimeltä "jostain Talent Voice -mitä lie" -kisoista. Katson hirveän vähän televisiota, joten jotain menee aina ohi... Teemu Roivaisesta en ollut kuullutkaan. Nyt olen! Hyvän musiikin ja laulajan tunnistan siitä, että ihoni menee kananlihalle ja silmät kostuvat. Samaa mieltä kanssani hyvän musiikin kauneudesta tuntuvat esimerkiksi erilaisissa kilpailuissa tai vastaavissa olevan tuomarit ja muu yleisö. Minä en vain osaa selittää tai kuvailla sanoin, menikö soitto tai laulu nuotilleen vai mikä siitä teki niin mahtavaa. Keho onneksi tunnistaa ja se riittää minulle! Saara ja Teemu saivat koko kehon reagoimaan. Hyvä kun pysyin penkissä....

Yksi iso OneNote

Kuva
Elämä ja oman pään sisältö ovat vähän kuin yksi iso "OneNote" . Nyt saa toki ajatella mielessään jotakuta vastaavaakin "muistiinpanovälinejärjestelmää", mutta minä nyt olen sattunut käyttämään tuota "seinämuistiinpanojen" lisäksi. "Seinämuistiinpano" Niille, jotka eivät tunnista ”OneNotea”, niin se on Microsoftin luoma sähköinen muistiinpano-ohjelma, joka tallentaa muistikirjat pilveen ja synkronoi ne eri päätelaitteiden välillä automaattisesti. Molemmista eli elämästä, siitä omasta päästä ja OneNotesta tuntuu löytyvän erivärisiä välilehtiä, joista löytyy taas alasivuja ja alasivuista alasivuja ja… Sinne voi kirjoittaa muistiin asioita, siirrellä kalenteristaan kutsuja, liittää tiedostoja suoraan tekstinä tai linkkinä, vähän kopsailla muualta netistä (elämästä?) artikkeleita ja taas linkkejä, että muistaisi joskus palata niihin. Sivuille voi piirtää myös monimutkaisia mindmappeja, härpäkkeitä ja hie...