Olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei saa mitään ns. ilmaiseksi. Jos jotain haluaa, se on ostettava omilla rahoilla, jotka on saatu työtä tekemällä (siis aikuisena, lapsena kävin ihan vanhempienkin lompakolla, vaikka taisin kyllä olla 13-vuotias, kun olin ensimmäisen kerran ns. kesätöissä). Onneen ei kannata luottaa. Asenteeni takia en ole osallistunutkaan mihinkään kilpailuihin, joissa on arvontaa. En kyllä ole osallistunut sellaisiinkaan kilpailuihin, joissa pitäisi näyttää kykynsä. Kun ainahan on kuitenkin minua parempia ja en minä nyt kuitenkaan ehdi, jaksa, osaa... Ala-asteella voitin yhdessä kilpailussa lusikan. Nimittäin kirjoituskilpailussa, jossa tulin kolmanneksi. Ne kaksi muuta olivat minua vuotta ylemmällä luokalla. Ja taloustietokilpailussa pärjäsin, samaten sain joskus stipendejä ja hymypatsaan. Mutta niihinkin on tarvinnut tehdä jotain, pelkkä onni ei ehkä riittänyt, vaikka sitäkin oli varmasti mukana. Aikuisena olen ajatellut, että jos odottaa onnen osuvan ...
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!