Tekstit

Näytetään tunnisteella Työkaluja asiantuntijuuteen merkityt tekstit.

Unelmapäivän resepti uudelle vuodelle

Kuva
Vuodenvaihde on tavoitteiden, uudelleen suuntaamiseen ja lupausten aikaa. Se on myös aikaa, jolloin takki saattaa tuntua tosi tyhjältä ja tavoitteet ahdistukselta. Minulla on vähän tällainen olo. En ole parhaimmillani tekemään suuria lupauksia itselleni ainakaan asiantuntijuuteni saralla. Olo on vähän kuin olisi varpaillaan odottamassa, mitä tuleman pitää. Ehkä en halua laittaa vielä lukkoon kaikkea mahdollista? Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että pystyt ja haluat miettiä, mitä lupaisit itsellesi vuonna 2017, niin suosittelen aloittamaan lupausten ja tavoitteiden teon unelmapäivän miettimisellä! Sen voit tehdä monellakin tapaa, mutta tässä resepti unelmapäivälle : Ota hyvä kynä (sellainen, jolla kirjoittaminen sujuu) ja paperia.  Ainakin itselläni tekstinkäsittelyohjelmalla kirjoittaessa tulee helpommin korjattua sanoja ja asioita ihan huomaamatta. Käsin kirjoittaessa ne ns. ensimmäiset ajatukset tulevat paperille ja siinä ne sitten pysyvätkin. Mieti, mitä ...

Saippuan käsittelyä vai unelmasta oman osaamisen ymmärrykseen?

Kuva
Piti tehdä pöytäkirja kokouksesta, jossa joutui kirjaamaan käytännössä lähes kaiken ylös keskustelupöytäkirjamaisesti. Keskustelu polveili asian ympärillä siirtyen epäloogisesti asiasta toiseen ja taas takaisin. Tekstiä kertyi monta sivua. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tehdä keskustelupöytäkirjaa, joten tekstimassasta piti saada järkevä kokonaisuus. Hätä ei kuitenkaan ollut kummoinenkaan. Luokittelin kirjaamiani puheenvuoroja kunkin asian mukaan, ryhmittelin ne uudelleen aihealueiksi ja rakensin näistä loogisen ja selkeän pöytäkirjakokonaisuuden. Ei mennyt edes kauaa, vaikka ensimmäinen reaktioni oli pienoinen tuskastuminen. Tuli pätevä olo, minä osaan! Saippuan käsittelyä... Osaaminen on pyörinyt mielessäni monella tapaa. Mitä sitä osaa ihan oikeasti? Jos joutuisi aktiivisesti etsimään työtä tai olisi juuri aloittanut uudessa työssä, osaamisten pohdinta olisi varmaankin jokapäiväistä. Nyt ensimmäisenä osaamisesta tulee mieleen, että osaan ajaa autoa, laittaa...

Kiitollisuus on hedonismia

Kuva
Katselin maanantaina töistä tullessa upeaa taivasta. Pilvilautta näytti veitsellä leikatulta, tasareunaiselta, litteältä pellilliseltä pannukakkuja tai mokkapaloja (vaaleana versiona). Näky oli niin sykähdyttävä, että pysäytin auton keskelle risteystä, kaivoin kännykän esiin ja otin kuvan. Nopealla vilkaisulla autoja ei tullut perästä, joten syyllistyin tällaiseen liikenteen vaarantamisen. Kotipihalta tosin näkyi sama näytelmä, mutta siinä autolla ajaessa tuli olo, että tuo on saatava ikuistettua heti. Taivaan kauneuden lisäksi törmäsin maanantaina kauneuteen työpalaverissa. En osaa kuvata muulla tavoin kahden kollegan tekemää analyyttista ja perusteellista esitystä tietojärjestelmistä. Kuulostanee oudolta ja toki voisin sanoa, että se oli hyvin tehty yms., mutta se oli jotain enemmän. Se oli kaunista! Ajauduin noista kauneuden kokemuksista miettimään taas ylipäänsä kauneutta eli esteettisyyttä. Lainasin aikoinaan teoksesta Esteettisestä elämyksestä (A. Kinnunen; 1969/19...

Ethän kadota asiantuntijuuttasi?

Kuva
Milloin sinulta on kysytty viimeksi, miten ratkaisisit käsillä olevan ongelman tai asian, jos saisit tehdä sen juuri siten kuin asiantuntijana, ammattilaisena, pitäisit sitä järkevänä? Minulta kysyttiin vastikään -ei nyt ihan näillä sanoin, mutta suurin piirtein-, ratkaisua hankalahkoon työasiaan. Aivot alkoivat raksuttaa ja tuli aika hyvä olo. Minun työssäni nimittäin kysymys kuuluu usein ”miten joku asia kuuluu mennä oikein”. Vastakysymyksenä voisi tietenkin heittää, että millä tavalla oikein? Voimassa olevien lakien tai työ- ja virkaehtosopimuksen mukaan, työntekijän kannalta hänelle edukkaimmalla tavalla, työnantajalle edukkaimmalla tavalla vai miten? Monesti ”oikein” ei välttämättä ole työntekijälle, eikä työnantajallekaan mieluisin tai paras vaihtoehto. Usein tekisi myös mieli tehdä vastoin sopimuksia, koska sopimus saattaa olla yhtä kompromissia, joka ei ole välttämättä kellekään paras tai edes oikein. ”Hallintopiruuteni” ja muine opiskeluineni ja tutkintoineni olen...

Mitä sanoisit nykyminällesi?

Kuva
Facebookissa ja kuuleman mukaan Twitterissä (minä vain en ole vielä päässyt siihen oikein kiinni) on liikkunut haaste, jossa laitetaan omalle aikajanalle/sivustolle kuva itsestä nuorena. Minäkin menin tykkäämään ystäväni nuoruuden kuvasta ja sain vastineeksi haasteen laittaa oman kuvani facebookin aikajanalle. Kuvassani on "coolina" oleva 16-vuotias nuori. Aloitin lukion ihan muualla kuin missä olin käynyt peruskoulun, sillä perheemme muutti tuolloin 500 kilometrin päähän entiseltä kotipaikalta. Kuvan ottohetkellä olin jo saanut ystäviä uudesta koulusta, mutta muistan vieläkin sen hetken, kun tulin uuteen kouluun, josta en tuntenut ketään. Se oli varmaankin ensimmäinen kerta elämässäni, kun jouduin tuollaiseen paikkaan. Peruskoulun ekaluokalle mennessänikin tunsin jo luokkakavereitani. Voimauttavan valokuvan menetelmän silmin katson tuota hieman ”takakireää” nuorta itseäni lempeästi. Tekisi mieleni sanoa, että hyvin sinun käy. Paljon iloa ja suruakin tulet kokema...

Matka voimauttavan valokuvan parissa

Kuva
Voimauttava valokuvaus työyhteisön kehittämisessä -koulutukseni päättyi viikko sitten. Matka jatkui yhteensä reilun vuoden ajan. Hieno matka se olikin! Tuntuu kuitenkin siltä, että olisin voinut saada matkasta irti vieläkin enemmän, jos olisin todella jaksanut panostaa prosessien tuotoksiin. Prosessit itsessään olivat mahtavia, enkä ikinä olisi uskonut saavani tästä näin paljon eväitä itselleni. Mutta jäikö minulta dokumentointi puolitiehen? Osittain syynä oli se, että ainakin omasta mielestäni hienot ideat kaatuivat osaamisen puutteeseen. Olin innoissani tekemässä digitaalista tarinaa , mutta tuntui siltä, ettei tehdyillä ohjelmistoilla saanut tehtyä kaikilla laitteilla luettavaa tarinaa ilman sen liittämistä esimerkiksi YouTubeen. Minun piti itse asiassa kirjoittaa blogiteksti siitä, miten asioita päättyy ja asioita alkaa. Olen siis lopettanut asioita ja aloittanut taas uusia kivoja asioita. Minulle tuli kuitenkin tarve vetää yhteen voimauttavan valokuvan matkani. Alku ...

Sata toivetta

Kuva
Aarrekarttatyöskentelyyn kuuluu määrittää sata toivettaan varsin spontaanisti. Näistä toiveista karsimalla voi sitten määritellä toiveet, jotka ovat esimerkiksi toteutettavissa viiden, kolmen, kahden ja vuoden sisällä. Itse olen määritellyt myös yhdeksi joukoksi ”jatkuvat kivat”, joilla tarkoitan toiveita, joiden toivon olevan osa jokapäiväistä, tai ainakin melkein, elämistä. Tähän sarjaan kuuluu esimerkiksi toiveeni kirjoittaa säännöllisesti tai puolison kanssa tenniksen pelaaminen. En ole varma, ovatko ne sinänsä aarrekarttatyöskentelyn mukaisia toiveita, mutta kun ne vain ovat minulle tärkeitä, eivätkä suinkaan tässä arjessa itsestään selvyyksiä. Toiveiden kanssa työskentelyssä on tarkoitus määrittää viisi lähitulevaisuuden (eli vuoden sisällä olevat) tärkeintä tavoitetta. Näihin voisi sitten keskittyä varsinaisen aarrekartan tekemisessä. Minä kävin aarrekarttakurssin Runotalon Sarin verkkokurssilla kolme vuotta sitten ja tein ensimmäisen aarrekarttani syksyllä 2013. Kar...

Luova laiskuus

Kuva
Luova laiskuus on ollut minulle tietynlainen slogan jo pidemmän aikaa. Pohdin sitä ja luovuutta maaliskuussa blogikirjoituksessani "Millainen ilmiö luovuus on?" . Ajatukset luovuuden ympärillä liittyvät vahvasti kirjoittamisen opintojeni luovan kirjoittamisen opintojaksoon.  Jos totean olevani luovasti laiska, ihmiset yleensä hörähtävät. Tutummat sanovat, että ethän sinä ole laiska ja tuntemattomammat tuntuvat ajattelevan, että ”laiska akka, ei saa siis mitään aikaiseksi”. Luova laiskuuden asenne on kuitenkin auttanut minua toteuttamaan monta asiaa elämässäni tehokkaasti ja tietenkin luovasti. Juha T. Hakala (2013) on käsitellyt luovan laiskuuden käsitettä kirjassaan ”Luova laiskuus - Anna ideoille siivet” . Yksinkertaistettuna luovaa laiskuutta tarvitaan, koska luovuus vaatii rauhaa, aikaa kypsytellä ideoita. Hakalan mukaan luovuus tarvitsee myös turvallisuutta (vrt. Maslowin tarvehierarkia). Kun ihminen joutuu miettimään, onko hänellä työtä ja samalla vaikkap...