Saippuan käsittelyä vai unelmasta oman osaamisen ymmärrykseen?

Piti tehdä pöytäkirja kokouksesta, jossa joutui kirjaamaan käytännössä lähes kaiken ylös keskustelupöytäkirjamaisesti. Keskustelu polveili asian ympärillä siirtyen epäloogisesti asiasta toiseen ja taas takaisin. Tekstiä kertyi monta sivua.

Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tehdä keskustelupöytäkirjaa, joten tekstimassasta piti saada järkevä kokonaisuus. Hätä ei kuitenkaan ollut kummoinenkaan.

Luokittelin kirjaamiani puheenvuoroja kunkin asian mukaan, ryhmittelin ne uudelleen aihealueiksi ja rakensin näistä loogisen ja selkeän pöytäkirjakokonaisuuden. Ei mennyt edes kauaa, vaikka ensimmäinen reaktioni oli pienoinen tuskastuminen. Tuli pätevä olo, minä osaan!

Saippuan käsittelyä...

Osaaminen on pyörinyt mielessäni monella tapaa. Mitä sitä osaa ihan oikeasti? Jos joutuisi aktiivisesti etsimään työtä tai olisi juuri aloittanut uudessa työssä, osaamisten pohdinta olisi varmaankin jokapäiväistä.

Nyt ensimmäisenä osaamisesta tulee mieleen, että osaan ajaa autoa, laittaa ruokaa, hoitaa lapsia, tehdä työni. En todellakaan ajatellut osaavani luokitella ja ryhmitellä asioita näppärästi ja nopeasti muodostaen niistä järkeviä kokonaisuuksia. En tosin tiedä, olisinko suoriutunut tehtävästä noin vikkelästi, jos aiheena olisi ollut vaikkapa jääkiekko, joka ei ole ominta aluettani.

Henkilöstöalan urani alussa olin mukana tekemässä osaamiskartoituksia eri yrityksissä. Kartoitimme organisaation osaamisia ja teimme myös ihan ammattiryhmien osaamiskarttoja. Se oli todella mielenkiintoista! Sittemmin suhtautumiseni osaamisen kartoittamiseen on tullut kriittisemmäksi sen saippuamaisen luonteen takia. Käsitteet ja käsitteistö luiskahtavat aina jotenkin käsistä. Ne tuntuvat olevan tavoittamattomissa.

Unelmatyöstä osaamisiin -harjoitus

Osaamistaan pystyy tarkastelemaan onneksi muutoinkin kuin osaamiskartoituksilla tai käsitteiden kautta. Opin pari vuotta sitten harjoituksen, jonka avulla huomasin löytäväni itsestäni ja työstänikin ihan uusia puolia:

• Mieti aluksi 1-3 unelmatyötäsi täysin ilman rajoitteita eli älä mieti, voisiko sen oikeasti toteuttaa. Unelmatyö voi olla vaikkapa lapsuudenhaaveesi.

• Kirjaa seuraavaksi ylös, mikä osaaminen tai tekeminen kussakin unelmatyössäsi innostaa sinua.

• Lopuksi pohdi, miten voisit käyttää nykyisessä työssäsi tuota osaamista/tekemistä, joka innostaisi unelmatyössäsi.

Minun unelmatyöni oli esimerkiksi jossain vaiheessa lukiota ydinfyysikko. Ajattelin kehitteleväni fuusioreaktorin ja ratkaisevani siinä samalla energiatarpeen ongelmat. Miettiessäni, mikä osaaminen tai tekeminen tuossa innostaisi, totesin, että pystyisin tutkimaan, ratkaisemaan ison haasteen ja samalla tekemään hyvää koko ihmiskunnalle.

Nykytyössäni en nyt tuossa mittakaavassa haasteita ratkaise tai pysty tekemään hyvää, mutta ehkä kuitenkin jonkinlaista tutkimista, ongelmienratkaisua ja päätöksiä ihmisten puolesta tai hyväksi (tai joskus ehkä toisinkin päin) joutuu tekemään.

Tuossa harjoituksessa itselleni kuitenkin valkeni, että muun muassa asioihin perehtyminen, ongelmanratkaisu ja jonkinlainen hyvänteko/vaikuttaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Ne ovat siis osaamisinakin sellaisia, että niitä haluaa kehittää!

Ammatillisen osaamisen käsi

Osaamisen tarkastelun pohjaksi löysin googlatessani vanhan tutun eli ammatillisen osaamisen käden. Tuossa kädessä jokaisella sormella on oma osaamisen alueensa.Tarkemmin osaamisen käteen voi tutustua vaikkapa Kaija Collinin luentomateriaalista: Asiantuntijaksi oppiminen,ammatillisen identiteetin kehittyminen ja moniammatillinen työ.

Näistä käden osa-alueista esimerkiksi kokemuksesta tulevat ensimmäisenä mieleeni erilaiset taidot. Olen kuitenkin omassa työssäni oppinut hirmuisen paljon myös tiedollista osaamista, vaikka tiedollinen oppiminen tuleekin ehkä liitettyä usein ns. formaaliin eli muodolliseen oppimiseen.

Eräs entinen esimieheni, joka oli erittäin kokenut lakimies, totesi minulle kerran, että työsuhdepolitiikka siihen liittyvine kommervenkkeineen on opittavissa vain tekemällä ja silloinkin joutuu vähän väliä nöyrtymään osaamattomuudessaan ja tietämättömyydessään. Tuolloin noin vajaa kymmenen vuotta sitten ajattelin hieman ylimielisenä, että minähän olen suorittanut opiskeluissani työsuhdepolitiikan opintojakson ja opiskellut perusopintojen verran työsuhdejuridiikkaa. Kyllä minä tiedän!

Ehkä jotain tiesin (en kyllä paljoa) ja oikeastaan yhtään en osannut. Se on tullut todetuksi monta kertaa… Nykyään hetkittäin saatan kuvitella tuntevani häivähdyksen osaamisestakin. Miten oikeassa tuo esimieheni olikaan!

Verkostot ovat myös mielenkiintoinen osaamisen osa-alue. Uneksin joskus, kuinka ihana olisi työskennellä täysin omaehtoisesti. Sitten kuitenkin huomaan, miten paljon olen oppinut toimiessani nimenomaan erilaisissa verkostoissa ja ryhmissä. Sitä paitsi rakastan hyviä dialogeja. Niitä olisi vaikea käydä yksin!

Viime lauantaina tajusin viimeksi, kuinka rikas olen, kun minulla on niin monia erilaisia viiteryhmiä. Tapasin nimittäin sairaanhoitajaopiskelukavereitani parin vuosikymmenen takaa. Juttelimme ruokailun lomassa ”elämistämme”, töistämme ja vähän toiveista ja haaveistakin lähes neljä tuntia. Kukaan ei räplännyt kännykkää, eikä kukaan muistanut ottaa meistä edes yhteiskuvaa!

 Opinahjo, josta lähdin 20 vuotta sitten

Koko tapaaminen oli hyvin intensiivinen ja läheinen, vaikka emme olleet tavanneet vuosiin, osan kanssa 20 vuoteen. Ja kuinka paljon olemme sen jälkeen tehneet, oppineet, osaamme ja aiomme jatkaa osaamisen kehittämistämme -ja haaveilua! Meillä kaikilla tapaamisessa läsnäoleilla on nimittäin työelämää jäljellä enemmän kuin tuo jo mennyt 20 vuotta, joka on kulunut valmistumisestamme…