Asiantuntija/konsultti "huttua" selkeyttämässä

Linkitin facebookissa sivuilleni Arno Kotron kirjoituksen ”Mitä Huttua”. Nauratti lukiessa. Itselle tuo Kotron lainailema ”virkamiesteksti” oli sinänsä helposti luettavaa. Minä olen virkamies ja vielä kasvatustieteilijä. Mutta ”hutulta” se näytti ja kuulosti varsinkin asiayhteydestä irrotettuna.

Huttua? Ei, vaan selkeän konstailematonta tatti/kantarellirisottoa!

Sitten ystävä otti uuden näkökulman esille. Hän pohti konsulttien mainetta, joka ei aina ole mairitteleva, kuten ei tässäkään jutussa ”konsulttijargon” -termeineen. Lopuksi hän kysyi, voiko tuota mainetta ikinä millään puhdistaa?

En tainnut osata vastata. Jokainen konsultti tehnee kuitenkin sitä, mitä tilataan. Jos tilauksena on ”hutun teko”, niin tuloksena on "huttua". Jonkinlaista vastuuta (ja oikeaa asiantuntijuutta?) odottaisin kyllä konsultiltakin eli tässä palataan konsultin/asiantuntijan/työntekijän eettisyyteen, jota käsittelin yhdestä näkökulmasta edellisessä blogikirjoituksessani.

Jos tilaaja tuntuu olevan auttamattoman pihalla ja kuvittelee voivansa ostaa kertaheitolla ”selkeyttä ja ymmärrystä” monimutkaiseen organisatoriseen hämähäkin verkkoon ja konsultti tarjoaa ratkaisuksi suoraviivaista insinööriajattelua tai päinvastoin, niin suttahan siitä tulee.

Miksi ”huttua” sitten kirjoitetaan?

Ystävän kysymyksen pohjalta rupesin pohdiskelemaan, miksi tuota ”huttua” kirjoitetaan? Löysin kokemuksella ja tiedolla muutamia syitä:

1. Halutaan syystä tai toisesta (esimerkiksi strategia pitää raapaista kasaan tai laatukäsikirja tehtyä) ostaa konsulteilta tai teettää asiantuntijoilla tekstiä, jonka tarkoitus on periaatteessa ihan järkevä, mutta tehtyä jargonia eivät tajua kuin asiaan jollain lailla perehtyneet. Aiheellista on tietenkin Kotron lailla kysyä, onko järkeä tehdä sellaista, mitä kaikki eivät voi ymmärtää.
2. ”Hutulla” kätketään sitä, että ollaan ihan pihalla tai ei uskalleta sanoa, mitä mieltä asioista ollaan oikeasti. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että pitäisi vain todeta: ”pipariks meni, homma ei pelitä, en tajua tästä mitään, tälle/teille pitää tehdä jotain tai hukka perii”.
3. Uskotaan, että asioita voi ja saa ilmaista vain virkakielellä. Muulla tavoin ei vain voi. Ei kerta kaikkiaan, ei millään, koska toisella tavalla ilmaistuna tai yksinkertaistaen asia katoaa. Tämä on muuten joskus totta. Kirjoittaessani ”tämä on muuten joskus totta” ja ”tämä on muuten totta” lause muuttaa merkitystään. Joskus jättää sen vähän kuin avoimeksi.
4. Laiskuuttaan ja nyt en tarkoita mainostamaani luovaa laiskuutta! Laiskuus tässä yhteydessä on sitä, ettei viitsi aukaista jargonia, koska a) se olisi vaikeaa, sillä on helpompi sanoa asia muutamalla erikoissanaston sanalla, b) asiasta saattaisi tulla toivottoman pitkä, jos sen pukisi selväkieliseksi ja c) ei osata, eikä haluta oppiakaan kirjoittaa.
5. Konsultti/asiantuntija saattaa myös kuvitella jokaisen ymmärtävän oman alansa sanastoa. Tätä voisi kutsua asiantuntijuuden kuplaksi tai ylimielisyydeksi. Mitä hyötyä asiantuntijuudesta kuitenkaan on, jos kukaan muu kuin muutama saman alan kaveri ymmärtää sitä?

Mitä asiantuntijan kuuluu tehdä hutulle?

Asiantuntijuutta (viittaan tällä myös konsulttiin) on ”hutun” suomentaminen. Hyvä asiantuntija osaa sanoa asiansa selvästi.

Miten olisi voinut sanoa esimerkiksi Kotron lainaaman kohdan: ”ongelmien asettelu on jatkuva prosessi ja ohjaa oppijoiden yhteisöllistä tietämyksen muodostamisen prosessia koko oppimisprosessin ajan”. Olisiko merkitys sama, jos tuon ilmaisisi: ”Oppilaat oppivat, kun he ratkaisevat yhdessä ongelmia”? En ole varma, koska teksti on irrotettu kokonaisuudesta.

Asiantuntija ei piiloudu kapulakielen, ”hutun”, eikä jargonin taakse. Hän osaa tarvittaessa kertoa myös esimerkkejä, mitä jargon tarkoittaa käytännössä. Tiedettäkin voi kansantajuistaa (esimerkiksi Esko Valtaoja), niin miksei strategia-, hallinto- tai muuta työelämän asiantuntijakieltä? 

Jos johto, asiakas, yhteistyökumppani kysyy, mitä pitäisi tehdä ja miksi, niin vastaus ei voi olla ”huttua”. Asiantuntijan tulee kertoa vaihtoehdot, mihin ne johtavat ja mitä niistä seuraa.

Toisin sanoen, asiantuntija ennakoi, mihin asiasta päättävä (esimerkiksi johtaja, asiakas, yhteistyökumppani jne.) joutuu vastamaan tai ottamaan kantaa, jos hän valitsee vaihtoehdon B verrattuna vaihtoehtoon A. Hän siis tukee päätöksissä, jotta ainakaan päättämättömyys ei olisi syynä pitkän linjan jargonhuttu-pyöritykseen.

"Huttua"? Ehkä joskus tai ei ainakaan ole järkeä ;-)

Palataan vielä konsulttien (ja virkamiesten) maineen puhdistamiseen. Voisiko sen aloittaa puhumalla selväkielisesti ja kiertelemättä? Minä ainakin päätin lähteä harjoittelemaan sitä!