Missä on henkilöstöalan ammattilaisen eettisyys?

Surullinen olo. Se oli ensimmäinen tunne, kun luin Hesarin 18.10.16 julkaistun jutun ”Punk-tyyli, kaljuus ja nenäkorut häiritsevät rekrytoinnin ammattilaisia. Älä tee näitä virheitä työhaastattelussa”.

Liian häiritsevää, eikai sentään?

Kyseinen artikkeli taisi olla osaksi vastikään julkaistun ”Ruumiillisuus ja työelämä” -kirjan promootiota ja tarkoituksella kärjistetty, mutta silti siitä tuli olo, että tätä täytyy nyt pohtia vähän enemmän. Ehkä se oli tarkoitustuskin?

Kirjaan, jota en siis ole lukenut (ja jota tuskin moni muukaan on vielä lukenut, vaan mielikuva siitä tulee olemaan suurimmalla osalla Hesarin julkaisun mukainen jatkossakin), oli haasteltu muun muassa kymmentä rekrytointiammattilaista. Aiheena oli ruumiillisuus eli fyysinen olemus työnhaussa.

Liian häiritsevää?

(Mikkelin Navettagalleriasta taitelija Ritva Nurmen teos)

Ensin täytyy mainita, että jutun mukaan ns. epäsopiva ulkonäkö ei välttämättä tarkoita sitä, että työnhaku olisi sitten siinä. Kuitenkin kirjassa Hesarin mukaan todetaan, että ”ammatillinen kyvykkyys on myös ulkonäköä ja tyyliä”. Tässä vaiheessa lukemistani piti muutaman kerran räpäyttää silmiä ja ravistella päätä, jotta en nyt varmasti ole jotenkin sanasokeutunut. En ollut.

Hesarin artikkelista pomppasi silmille useampi seikka, mutta erityisesti nämä neljä:

1.  Toimeksiantajan puolesta pitää tehdä päätelmä, mikä on hänen mielestään erikoinen tai sokeeraava ulkonäkö

Jutun mukaan, alan ammattilainen -rekrytointikonsultti- on todennut, että on hyvä kuitenkin jollain tavoin ”varoittaa” toimeksiantajaa eli rekrytoivan yrityksen edustajaa, jos työnhakija, jonka rekrytoija katsoo olevan sopivan esitellä tulevalle työnantajalle, on jollain tavoin erilainen tai ”sokeeraava” rekrytoijan näkökulmasta.

Hämmentävää.

Siis henkilöstä, jolla voisi olla hakevan asiakasyrityksen näkökulmasta pätevyys toimia tehtävässä, pitää ”varoittaa”, koska hän näyttää jollain tavoin erilaiselta. Kenen mittapuun mukaan erilaiselta? Rekrytointikonsultin? Ihmettelen, jos rekrytointikonsultit tekevät oletuksia siitä, mikä on hänen toimeksiantajastaan erikoinen ulkonäkö. Entä jos rekrytoijan sisko, veli, lapsi, vaimo tai mies on tuollainen rekrytoijan mielestä ”erikoinen”?

2. Alan ammattilaisen piittaamattomuus tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaeista

Samaten yksi haastateltu konsultti oli Hesaria lainaten todennut, että hän vain ilahtuu, jos asiakas ilmoittaa haluavansa 30-40 -vuotiaan miehen töihin, koska se helpottaa hänen toimeksiantoaan.

Enää ei ollut surullinen tai hämmentynyt olo, vaan alkoi jo itkettää.

Ei itketä fyysisyys, vaatimukset, ei edes se, että nukkuminen, syöminen ja minkäänlainen liikkumattomuus ovat jossain piireissä kyseisen kirjan ja Hesarin jutun mukaan heikkoutta.

Minua itkettää lähinnä se, että henkilöstöalan ammattilaisilta -joksi rekrytointikonsultin luen- tuntuu puuttuvan totaalisesti heidän oman työnsä eettisyyden käsitys.

Meillä on Suomessa voimassa edelleen tasa-arvolaki (vuodelta 1986) eli laki naisten ja miesten tasa-arvosta. Lisäksi meillä on yhdenvertaisuuslaki (vuodelta 2014), joka koskee mm. työantajia. On helppo todeta, että mitäs se rekrytointikonsultti voi, jos joku pyytää etsimään tietynlaisilla ruumiillisilla/fyysisillä ominaisuuksilla olevaa henkilöä tarjottavaan työpaikkaan.

Vaan kun voi! Minusta ammattilaisen tehtävä on todeta, että hän ei edes ryhdy moiseen toimeksiantoon, jos toimeksianto itsessään rikkoo jo Suomen lakeja.

Jokaisen työpaikan pitäisi arvojen pohdinnan lisäksi miettiä, mitä heillä tarkoitetaan eettisyydellä. Lakien noudattamista sen nyt ainakin pitäisi tarkoittaa? Tämä koskee minusta myös rekrytointia harjoittavia yrityksiä.

Olen työssäni rekrytoinut itse ja tavannut pääsääntöisesti mahtavia rekrytointityötä tekeviä ihmisiä. Viimeisimmissä työpaikoissani on ammattimainen rekrytointiyksikkö, joille lakien noudattaminen on ollut itsestään selvä asia, enkä ole muutoinkaan kuullut ikinä puhuttavan siitä, että ulkonäöstä olisi pitänyt esimerkiksi varoittaa etukäteen varsinaista työnantajaa. Päinvastoin, on jopa tehty ns. nimettömiä ja iättömiä rekrytointeja kokeilumielessä.

3.   Hienovaraisten ja jopa sanattomien viestien tulkitseminen, millä kompetenssilla?

Kolmas huomioni kiinnittänyt asia sai kyllä naurattamaankin. Hesarin juttua lainaten rekrytoijat siis pyrkivät ”ymmärtämään työnantajan eli asiakkaan hienovaraisista tai jopa sanattomista viesteistä toiveiden yksityiskohtia”. Ja millähän kompetenssilla eli osaamisella?

Hyvä oppi jo ihan parisuhteessa on se, että älä kuvittelekaan osaavasi tulkita hienovaraisia, saati sanattomia vihjeitä. Tästä voinee kukin etsiä erilaisilta nettisaiteilta tai vaikka sketseistä esimerkkejä, jos ei ole itse parisuhteessa.

4.  Haastateltavanko pitää sopeutua haastattelufirman työntekijän rytmiin?

Viimeiseksi vielä voisi todeta, että suosittelisin työpaikkahaastattelijan koettamaan ihan vain mukautumaan haastateltavan rytmiin (Hesarin jutussa: ”Työnhakijan pitäisi siis osata mukautua työpaikkahaastattelijan rytmiin.”). Esimies haastattelijana onkin sitten vähän eri juttu. Esimies on kuitenkin henkilö, jonka kanssa olisi kohtalaisen hyvä synkata edes jollakin tavalla.

Sopivuus ja ”hyvän tyyppiyskin” ovat veteen piirrettyjä käsitteitä. Voisi olla työpaikalle varsin piristävää, jos siellä työskentelisi hyvin erilaisia ihmisiä -naisia, miehiä, eri ikäisiä, eri taustaisia…

Haastattelussa taisi olla oletuksena, että rekrytoijan toimeksiantajana on n. 30-50 -vuotias atleettinen joukkueurheilija. Ihan pikkuhuomiona, itse en juurikaan kiinnitä huomiota urheilutaustaan. Se ei merkitse minulle yhtään mitään. Mutta jos joku mainitsee olleensa tai olevansa partiossa, harrastavansa geokätköilyä, innostun heti...

Henkilöstöalan ammattilaisten tulisi olla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edelläkävijöitä

Minä taidan olla hirveän naiivi ja idealisti. Kuvittelin, että henkilöstöalan ammattilaiset, esimerkiksi rekrytoijat, ovat edelläkävijöitä näissä asioissa. Että he ovat omalla kohdallaan pohtineet, mitä eettisyys ja yhdenvertaisuus tarkoittaa heidän työssään, koska juuri sitähän edellä mainituilla laeilla erityisesti säädellään ja siihen helposti myös vedotaan.

Ja kyllä, olen vastannut töissäni tasa-arvovaltuutetun tiedusteluihin rekrytointien sekä palkkauksien osalta. Ja ei, missään tapauksissa ei ollut tehty ”vääryyksiä” tasa-arvon tai yhdenvertaisuuden nimissä.

Olisin hirveän pettynyt, jos tällainen tapaus tulisi kohdalleni. Vaikken olisi itse siihen voinut vaikuttaa, niin sehän olisi tapahtunut organisaatiossa, jossa työskentelen. Tasa-arvo, yhdenvertaisuus eli monimuotoisuus työelämässä ovat minulle tietyllä tavalla ”pyhiä”.

 Monimuotoisuutta?

(Mikkelin Navettagalleriasta taiteilija Ritva Nurmen teos)