Tekstit

Näytetään tunnisteella elämänkaari merkityt tekstit.

Saippuan käsittelyä vai unelmasta oman osaamisen ymmärrykseen?

Kuva
Piti tehdä pöytäkirja kokouksesta, jossa joutui kirjaamaan käytännössä lähes kaiken ylös keskustelupöytäkirjamaisesti. Keskustelu polveili asian ympärillä siirtyen epäloogisesti asiasta toiseen ja taas takaisin. Tekstiä kertyi monta sivua. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tehdä keskustelupöytäkirjaa, joten tekstimassasta piti saada järkevä kokonaisuus. Hätä ei kuitenkaan ollut kummoinenkaan. Luokittelin kirjaamiani puheenvuoroja kunkin asian mukaan, ryhmittelin ne uudelleen aihealueiksi ja rakensin näistä loogisen ja selkeän pöytäkirjakokonaisuuden. Ei mennyt edes kauaa, vaikka ensimmäinen reaktioni oli pienoinen tuskastuminen. Tuli pätevä olo, minä osaan! Saippuan käsittelyä... Osaaminen on pyörinyt mielessäni monella tapaa. Mitä sitä osaa ihan oikeasti? Jos joutuisi aktiivisesti etsimään työtä tai olisi juuri aloittanut uudessa työssä, osaamisten pohdinta olisi varmaankin jokapäiväistä. Nyt ensimmäisenä osaamisesta tulee mieleen, että osaan ajaa autoa, laittaa...

Voisiko vakituisessa työssä oleva olla työelämän nomadi?

Kuva
Ekaluokkalainen totesi eräänä päivänä, että hän aikoo isona tehdä töitä siten, että hän tekee vuoden töitä ja sitten reissaa vuoden Kanariansaarilla ja Balilla. Mikäs siinä sitten, totesimme me vanhemmat. Mutta mistä tuo poikanen oli tuollaisen ajatuksen keksinyt? Matkailemme koko perhe lomilla sekä koti- että ulkomailla, mutta vakitöissämme ei tuota vuoden välein taukoa ole kyllä ollut ainakaan tuon kuopuksen syntymän jälkeen. Samalla mietitytti, miksei minulla ole ollut tuollaisia haaveita lapsena? Minusta piti tulla tuon ikäisenä kennelin omistaja tai rallikuski. Sittemmin haaveet vaihtuivat ”tavallisemmiksi”. Opiskelemaan mennessä 90-luvun alkupuolella oli sitäpaitsi pelko takaraivossa, ettei saa ikinä töitä laman takia. Ensimmäisen vakinaisen työpaikan sain kuitenkin jo ennen valmistumistani. Oli ehkä tuuria ja 2000-luvun alussa alkoi jo työelämäkin vetää. Työelämän nomadit Lapsen haave työstä ja elämästä on varsin järkevä ja eräänlaista työelämän nomadiutta. ...

Flunssa(kin) heilauttaa ammatillisuutta

Kuva
Päivitin viime torstaina onnellisena facebook-statustani. Viesti kuului seuraavasti: ”Jes, poskiontelotulehdus! Ihminen osaa olla iloinen, kun löytyi tauti. Nimim. Kuukauden taas rykinyt ja pelko ollut persiissä, että taas menisi talvi yskiessä.” Hehkutin asiaa myös työkaverille ja hän totesi, että kirjoita tuosta seuraavaan työpaikan intran blogiimme. Toisin sanoen hän kehotti kirjoittamaan, miltä tuntuu ja millainen helpotus on, kun löytyy jokin syy tai asia, miksi olo ei ehkä ole paras mahdollinen tai muuten vain ei hommat edisty tai kulje. En malttanut odottaa intrablogia, kirjoitan siis ihan tähän omaani… OIKEA syy? Viime talvi meni puolikuntoisena, kun silloin flunssan jälkeen yskä ”jäi päälle”. Mitään varsinaista syytä ei löytynyt ja keväällä se vain loppui. Kesä menikin mukavasti matala- tai korkealiitoa, sitten alkoivat koulut. Onnistuin imuroimaan koululaisiltamme flunssan ja eiköhän tuo yskänpaholainen taas päättänyt tulla jäädäkseen. Tai siltä se alkoi tun...

Mitä sanoisit nykyminällesi?

Kuva
Facebookissa ja kuuleman mukaan Twitterissä (minä vain en ole vielä päässyt siihen oikein kiinni) on liikkunut haaste, jossa laitetaan omalle aikajanalle/sivustolle kuva itsestä nuorena. Minäkin menin tykkäämään ystäväni nuoruuden kuvasta ja sain vastineeksi haasteen laittaa oman kuvani facebookin aikajanalle. Kuvassani on "coolina" oleva 16-vuotias nuori. Aloitin lukion ihan muualla kuin missä olin käynyt peruskoulun, sillä perheemme muutti tuolloin 500 kilometrin päähän entiseltä kotipaikalta. Kuvan ottohetkellä olin jo saanut ystäviä uudesta koulusta, mutta muistan vieläkin sen hetken, kun tulin uuteen kouluun, josta en tuntenut ketään. Se oli varmaankin ensimmäinen kerta elämässäni, kun jouduin tuollaiseen paikkaan. Peruskoulun ekaluokalle mennessänikin tunsin jo luokkakavereitani. Voimauttavan valokuvan menetelmän silmin katson tuota hieman ”takakireää” nuorta itseäni lempeästi. Tekisi mieleni sanoa, että hyvin sinun käy. Paljon iloa ja suruakin tulet kokema...

Asiantuntijan poluilla sieniretkellä

Kuva
Viikonlopun sieniretki osoittautui urapoluksi tai ainakin urapolun aluksi.  Meillä ei ollut tiedossa mitään tarkkaa sienipaikkaa, vaan paikka valikoitui Inkoon Störsvikiksi elokuisen perheen telttaretken jäljiltä - tuolloin löysin nimittäin sattumalta ja vahingossa lippalakin verran kantarelleja. Nuorena omaa ammattialaa valitessa harva tietää, mihin on oikeasti menossa lähtiessään opiskelemaan. Minä en ainakaan tiennyt. Minulla oli vain idea, ajatus, mitä haluaisin tehdä. Jollakulla saattaa olla pieniä ”maistiaisia”, mitä työ omalla ammattialalla voisi olla, esimerkiksi hoitoalalle suunnatessa. Meillä oli sieniretkellä idea löytää kantarelleja ja suppilovahveroita. Puolukatkin kelpaisivat, mutta rouskuja tai muita sieniä emme ajatelleet kerätä. Niitä kun ei juuri söisi muut kuin minä ja en viitsisi niitä ruveta ryöppäämään ja laittamaan. Olimme siis ”sieniuran” idean äärellä. Tavoitteena oli löytää tiettyjä sieniä ja ehkä puolukoita. Liikkeellelähtö Störsvikiin t...