Tekstit

Näytetään tunnisteella asiantuntijuus merkityt tekstit.

Kirje joulupukille - vai työhakemusharjoitus?

Kuva
En ole tainnut kirjoittanut lahjatoivelistaa ”joulupukille” noin 25 vuoteen. ”Aikuiseksi” tultua se menetti merkityksensä, eikä tarpeitakaan tainnut olla rahalahjoja enemmän… Läheiset tuntuivat muutenkin osaavan kohdistaa lahjuksensa ihan oikein. Tonttutyttö Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että haluan kirjoittaa joulupukille kirjeen. Samalla sinäkin saat vinkkejä, mitä voisit miettiä omaan pukin kirjeeseesi. Olepa hyvä! Aloitus ja kuluneen vuoden peilaus Aloituksessa on tietenkin hyvä olla tervehdys. Sen jälkeen voi vuodattaa tuntemuksiaan kuluneesta vuodesta peilaten sitä mahdollisesti jo tulevaan vuoteen. Mikä vuodessasi oli onnistunutta, minkä haluat jatkuvan? ”Hei joulupukki! Ensinnäkin, kiitos tästä vuodesta! Minusta tuntuu, että vuodet paranevat aina vaan. Tämä vuosi on tainnut olla itseni etsimisen vuosi. Olen aloittanut asioita, joita haluan tehdä jatkossakin. Esimerkiksi haluan kirjoittaa tätä blogia. Kirjoittaminen on mahtavaa! Uskon myös tietäväni, mikä on...

Tee välillä toisin ja vältä "trumpit"?

Kuva
Herätessä hämmästys oli melkoinen, kun oletuksista huolimatta Yhdysvallat oli saamassa presidentin, jonka ei ihan heti olisi uskonut voittavan. Aamun kuluessa vahvistui, että Donald Trump oli kuin olikin uusi presidentti. Varsin kesyn ja sovittelevan puheen pienine piikittelyineen hän näytti kuitenkin pitävän kannattajilleen tuloksen selvittyä.   Ottamatta mitään kantaa em. vaalien sanomaan, kannattajiin tai mihin tahansa muuhun seikkaan, niin mielessä kävi, onko tässä näkyvissä myös kyllästyminen politiikan ja valtaapitävien pieniin elitistisiin piireihin? Vastaehdokkaana ollut Hillary Clinton on politiikassa kasvanut ja politiikan kyllästämä, joten kävikö ihmisillä mielessä, että mikään ei ainakaan muutu, jos hänestä tulee presidentti? Tosin en ole varma, muuttuuko mikään Yhdysvalloissa nytkään. Luodut rakenteet pitävät huolen siitä, että Trump huomaa pian päättävänsä lähinnä illallistensa ”napkinsien” väristä, vaikka kuinka muuta nyt väitettäisiin. Kuvittelen s...

Periksiantamattomuus - mallia Saara Aallosta

Kuva
Kirjoitin helmikuussa 2016 blogikirjoituksen ”Välähdyksiä työn loisteesta” . Sain tuolloin olla kuulemassa Saara Aaltoa ja Teemu Roivaista . Kokemus oli järisyttävä. En ollut tiennyt heistä aiemmin kuin ehkä nipin napin nimen, jos sitäkään.  Totesin mm. näin: ”Häntä (Saara Aaltoa) on kuvattu periksiantamattomaksi, määrätietoiseksi ja omaehtoiseksi. Ihan niin kuin itseensä uskova ja aito ihminen voi vain olla. Nostan hattua ja toivon vienosti, että minusta löytyy omien kiinnostusteni eteenpäin viemiseksi sama palo!” Nyt Saara on ponnahtanut urallaan eteenpäin The X Factor UK:n myötä. Oli hänen musiikistaan mitä mieltä hyvänsä, niin määrätietoisuutta ja itseensä uskoa hänestä ei puutu. Minä, jonka mielestä parasta musiikkia saa kuunnella Radio Rockin perjantai-illan Jussi69:n Rock N Roll Circuksesta , voin vain todeta, että Saara saa ihon kananlihalle (mikä on minulle merkki hyvästä musiikista) laulaessaan.  Miksei jokainen asiantuntija ole yhtä periksiantamaton, mää...

Asiantuntija/konsultti "huttua" selkeyttämässä

Kuva
Linkitin facebookissa sivuilleni Arno Kotron kirjoituksen ”Mitä Huttua” . Nauratti lukiessa. Itselle tuo Kotron lainailema ”virkamiesteksti” oli sinänsä helposti luettavaa. Minä olen virkamies ja vielä kasvatustieteilijä. Mutta ”hutulta” se näytti ja kuulosti varsinkin asiayhteydestä irrotettuna. Huttua? Ei, vaan selkeän konstailematonta tatti/kantarellirisottoa! Sitten ystävä otti uuden näkökulman esille. Hän pohti konsulttien mainetta, joka ei aina ole mairitteleva, kuten ei tässäkään jutussa ”konsulttijargon” -termeineen. Lopuksi hän kysyi, voiko tuota mainetta ikinä millään puhdistaa? En tainnut osata vastata. Jokainen konsultti tehnee kuitenkin sitä, mitä tilataan. Jos tilauksena on ”hutun teko”, niin tuloksena on "huttua". Jonkinlaista vastuuta (ja oikeaa asiantuntijuutta?) odottaisin kyllä konsultiltakin eli tässä palataan konsultin/asiantuntijan/työntekijän eettisyyteen, jota käsittelin yhdestä näkökulmasta edellisessä blogikirjoituksessani . Jos ti...

Missä on henkilöstöalan ammattilaisen eettisyys?

Kuva
Surullinen olo. Se oli ensimmäinen tunne, kun luin Hesarin 18.10.16 julkaistun jutun ”Punk-tyyli, kaljuus ja nenäkorut häiritsevät rekrytoinnin ammattilaisia. Älä tee näitä virheitä työhaastattelussa” . Liian häiritsevää, eikai sentään? Kyseinen artikkeli taisi olla osaksi vastikään julkaistun ”Ruumiillisuus ja työelämä” -kirjan promootiota ja tarkoituksella kärjistetty, mutta silti siitä tuli olo, että tätä täytyy nyt pohtia vähän enemmän. Ehkä se oli tarkoitustuskin? Kirjaan, jota en siis ole lukenut (ja jota tuskin moni muukaan on vielä lukenut, vaan mielikuva siitä tulee olemaan suurimmalla osalla Hesarin julkaisun mukainen jatkossakin), oli haasteltu muun muassa kymmentä rekrytointiammattilaista. Aiheena oli ruumiillisuus eli fyysinen olemus työnhaussa. Liian häiritsevää? ( Mikkelin Navettagalleriasta taitelija Ritva Nurmen teos ) Ensin täytyy mainita, että jutun mukaan ns. epäsopiva ulkonäkö ei välttämättä tarkoita sitä, että työnhaku olisi sitten ...

Voisiko vakituisessa työssä oleva olla työelämän nomadi?

Kuva
Ekaluokkalainen totesi eräänä päivänä, että hän aikoo isona tehdä töitä siten, että hän tekee vuoden töitä ja sitten reissaa vuoden Kanariansaarilla ja Balilla. Mikäs siinä sitten, totesimme me vanhemmat. Mutta mistä tuo poikanen oli tuollaisen ajatuksen keksinyt? Matkailemme koko perhe lomilla sekä koti- että ulkomailla, mutta vakitöissämme ei tuota vuoden välein taukoa ole kyllä ollut ainakaan tuon kuopuksen syntymän jälkeen. Samalla mietitytti, miksei minulla ole ollut tuollaisia haaveita lapsena? Minusta piti tulla tuon ikäisenä kennelin omistaja tai rallikuski. Sittemmin haaveet vaihtuivat ”tavallisemmiksi”. Opiskelemaan mennessä 90-luvun alkupuolella oli sitäpaitsi pelko takaraivossa, ettei saa ikinä töitä laman takia. Ensimmäisen vakinaisen työpaikan sain kuitenkin jo ennen valmistumistani. Oli ehkä tuuria ja 2000-luvun alussa alkoi jo työelämäkin vetää. Työelämän nomadit Lapsen haave työstä ja elämästä on varsin järkevä ja eräänlaista työelämän nomadiutta. ...

Flunssa(kin) heilauttaa ammatillisuutta

Kuva
Päivitin viime torstaina onnellisena facebook-statustani. Viesti kuului seuraavasti: ”Jes, poskiontelotulehdus! Ihminen osaa olla iloinen, kun löytyi tauti. Nimim. Kuukauden taas rykinyt ja pelko ollut persiissä, että taas menisi talvi yskiessä.” Hehkutin asiaa myös työkaverille ja hän totesi, että kirjoita tuosta seuraavaan työpaikan intran blogiimme. Toisin sanoen hän kehotti kirjoittamaan, miltä tuntuu ja millainen helpotus on, kun löytyy jokin syy tai asia, miksi olo ei ehkä ole paras mahdollinen tai muuten vain ei hommat edisty tai kulje. En malttanut odottaa intrablogia, kirjoitan siis ihan tähän omaani… OIKEA syy? Viime talvi meni puolikuntoisena, kun silloin flunssan jälkeen yskä ”jäi päälle”. Mitään varsinaista syytä ei löytynyt ja keväällä se vain loppui. Kesä menikin mukavasti matala- tai korkealiitoa, sitten alkoivat koulut. Onnistuin imuroimaan koululaisiltamme flunssan ja eiköhän tuo yskänpaholainen taas päättänyt tulla jäädäkseen. Tai siltä se alkoi tun...