Tee välillä toisin ja vältä "trumpit"?
Herätessä
hämmästys oli melkoinen, kun oletuksista huolimatta Yhdysvallat oli saamassa
presidentin, jonka ei ihan heti olisi uskonut voittavan. Aamun kuluessa
vahvistui, että Donald Trump oli kuin olikin uusi presidentti. Varsin kesyn ja
sovittelevan puheen pienine piikittelyineen hän näytti kuitenkin pitävän
kannattajilleen tuloksen selvittyä.
Ottamatta
mitään kantaa em. vaalien sanomaan, kannattajiin tai mihin tahansa muuhun
seikkaan, niin mielessä kävi, onko tässä näkyvissä myös kyllästyminen
politiikan ja valtaapitävien pieniin elitistisiin piireihin?
Vastaehdokkaana ollut Hillary Clinton on politiikassa kasvanut ja politiikan
kyllästämä, joten kävikö ihmisillä mielessä, että mikään ei ainakaan muutu, jos
hänestä tulee presidentti? Tosin en ole varma, muuttuuko mikään Yhdysvalloissa
nytkään. Luodut rakenteet pitävät huolen siitä, että Trump huomaa pian
päättävänsä lähinnä illallistensa ”napkinsien” väristä, vaikka kuinka muuta nyt
väitettäisiin.
Kuvittelen
siis, että osittain Trumpin voitto johtuu myös siitä, että byrokratiaa, rakenteita, politiikan
elitismiä halutaan muuttaa.
Ajatellaan, että politiikan ulkopuolelta tuleva saa muutettua jotakin. Näinhän
ajateltiin kai Suomessakin Juha Sipilän tullessa pääministeriksi. Nyt kuuluu
lähinnä louskutusta, kuinka huono hallitus on ja kuinka Sipilä on
epäonnistunut. Niinpä niin.
Samalla
tavalla tunnutaan kuvittelevan, että palkkaamalla liike-elämästä työntekijä,
asiantuntija, esimies yhteiskunnan palvelukseen, julkiselle sektorille tai
politiikkaan asiat muuttuisivat, koska henkilö ”ymmärtää” oikeaa elämää. Ajatellaan,
että ”uudella otteella” (niin, mikä se uusi ote on?) osaa paremmin muuttaa ja
luotsata tehtäväänsä tai toimintoa eteenpäin kuin julkisella alalla ikänsä
pyörinyt henkilö.
Stormtroopereita etsitään palvelukseen?
Minä ja moni
muu julkisen sektorin kulahtanut työntekijä olemme todennäköisesti ja armottomasti
poispelatut yksityisen sektorin työelämästä ja osin myös julkiselta sektorilta.
Kun ”eihän ne ymmärrä enää oikeaa elämää”. Mitä se oikea elämä on? Sitäkö, että
kaikella pitää tehdä rahaa ja maksimaalinen tuotto? Wikipedian mukaan
liiketoiminta tarkoittaa ”ammattimaista kaupallista tai teollista toimintaa, jonka
tarkoituksena on joko luoda pääomaa
ja voittoa tai vain ylläpitää omaa toimintaansa”. Kenelle sitä toimintaa
oikeastaan tehdään, pääomalle?
Rakenteet ja
byrokratia ovat sitä mitä ovat. Todellinen asiantuntija (ja johtaja) huomaa
turhat koukerot ja pyrkii palvelemaan julkisellakin sektorilla asiakastaan
arvostaen ja miettien, onko ihan pakko mennä sen prosessin mukaan, mitä yleensä
on menty vai voisiko tehdä toisin/poikkeuksen. Tai voisiko asian tehdä upouudella
tavalla eli prosessia uudistaen? Mitä uudistaminen hyödyttäisi? Veisikö se
enemmän vai vähemmän aikaa? Jos sitä ei pysty uudistamaan, niin miksi ei, mitkä
ovat perustelut tai vastaavasti mitkä ovat perustelut muutokselle? Ja mitä
varten olemme ylipäänsä olemassa?
Sanotaan,
että julkisella sektorilla on tässä suhteessa paljon opeteltavaa yksityiseltä.
Lukiessani esimerkiksi putkiremonteista,
en nyt menisi kehumaan yksityisen sektorinkaan asiakasprosesseja. Ei sielläkään
näytä innovatiivisuus ja asiakkaan paras aina kukkivan. Onneksi siellä -kuten julkisella sektorillakin- on poikkeuksia.
Meillä
kaikilla -niin yksityisellä kuin julkisellakin- on opeteltavaa siitä, miksi
teemme töitä, kenelle teemme ja miten teemme. Mistä löytyy se motivaatio ja
palo tehdä työtä? Olen pystynyt muuttamaan työtapoja ja asioita ihan omissa
töissänikin -siellä byrokratian kyllästämällä julkisella sektorillakin. Joskus
se on kieltämättä vietävän vaikeaa, turhauttavaa ja aikaa vievää. Kahden
minuutin homma tuntuu kestävän kaksi päivää.
Joskus
saattaa tuntua siltä, että tekee turhaa työtä, kun asiat muuttuvat seuraavana päivänä
toiseksi. Toisaalta, eräs yksityisellä toimiva ystävä totesi taannoin, ettei
viitsi enää kuunnella tai ainakaan innostua uuden esimiehen ”hienoista
visioista”, miten jatkossa hommat hoidetaan. Hetken päästä esimies kuitenkin
joko kyllästyy tai vaihtuu, kun ”mitään ei tapahdu”. Tulee uusi esimies ja taas
ollaan kuulemassa ”uusia, hienoja visioita”. Asiantuntijatyössä oleva ystävä
totesi, että parempi hoitaa vain työnsä ja antaa esimiehen visioida omiaan. Julkisella
sektorilla ”esimies” eli lautakunta/ministeri tms. vaihtuu vähintään joka neljäs
vuosi, joskus useamminkin.
Kannattaa
katsoa Yle Areenalta dokumentti ”Requiem for the American Dream”, joka on katseltavissa Areenassa ainakin tammikuun
loppuun 2017. Siinä haastatellaan Noam Chomskya, joka pohtii eriarvoisuutta,
rahaa, valtaa, demokratiaa. Chomskyn mielestä elinkeinoelämällä alkaa olla
enemmän oikeutuksia kuin ihmisellä. Tuntuu ja kuulostaa kovin pahalta. Hän myös
toteaa, että nykyään Yhdysvaltojen suurin toimiala on liiketalous. Varsinainen
tuotanto on siihen verrattuna minimaalista. Eli maallikkona ajateltuna talous
pyörii virtuaalirahana, käytännössä ilman, että rahalla saa mitään tuotosta tai
palvelua? Ei ihme, jos talous ”romahtelee”.
Kafkamaisissa tunnelmissa...
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!