Talvistrategia!

Minulla on ristiriitainen suhde talveen, koska en ole yhtään talvi-ja lumi-ihminen. Ristiriitaisuutta asiaan tuo se, että vaikka tämä ei ole suosikkivuodenaikani, niin lumi ja pikkupakkanen näyttivät tavattoman kauniilta ja valoisalta ainakin päivisin. Jalat märkinä sohjossa rämpiminen korpeaa jonkin verran.  


Oli talvi millainen hyvänsä, niin minun on jälleen kerran tehtävä talvesta selviämiseksi strategia. Muutoin tämä aika nitistää minut niin työ-  kuin vapaa-ajalla. Ei tunnu hyvältä ajatukselta olla seuraavaa viittä, kuutta kuukautta naama "novilla" ja hautua sängyn pohjalle, vaikka mieli tekisi.

Kesän suunnitelmista kysellään toisilta, kesää suunnitellaan ja mediasta saa lukea erilaisia otsikoita ”elämäni kesästä 20xx” ja mitä tuona ihanana kesänä voisi tehdä. Vastaavat talviotsikot ovat jääneet minulta huomaamatta. Ehkä niitä on, mutta antitalvi-ihmisenä en ole niitä huomannut? Jospa tästä talvesta tulisikin erilainen? Ihan ensin minun pitänee muuttaa asennettani talvea kohtaan -edes vähän.

Itsensä aktivoimisen välineitä

Hyviä keinoja itsensä aktivoimiseen löytyy esimerkiksi Lauri Järvilehdon jo jonkin aikaa sitten ilmestyneen kirjan ”Upeaa työtä!”-nettisivuston työkaluista. Kutsumuskartasta on hyvä aloittaa. Sillä saa helposti muistutettua mieleen, mikä olikaan itselle sitä ”loistamaan sytyttävää tekemistä”.

Sytyttävät asiat muistiin

Viime aikoina olen yrittänyt laittaa myös muistiin ”talvistrategiani” luomiseksi näitä sytyttäviä asioita. Tänään iso sytyttävä asia oli käyntini organisaationi eräässä johtoryhmässä. Parasta, mitä tiedän, on se, kun voi tarjota pohtimis- ja ratkaisuapuaan työyhteisölle niissä asioissa, joissa minulla on jotain annettavaa. Suoraa ratkaisun antamista (ainakaan vaikeammissa asioissa), aikuisten ihmisten kasvattamista tai opettamista (erityisesti käyttäytymiseen liittyvissä seikoissa) karsastan. Yhdessähän näitä asioita tehdään, opetellaan ja etsitään luoviakin tapoja tehdä omaa työtä. Ja tukityön -kuten henkilöstöasiat- on tuettava henkilöstöä ja erityisesti esimiehiä, ei stressattava heitä ainakaan aiheetta lisää.

Toinen minua sytyttävä asia on valintani Suomen työnohjaajien STOryn ammattilehden Osviitan toimituskunnan jäseneksi vuosiksi 2017-2019. Varsinaista työnohjausta en ole koulutukseni jälkeen tehnyt, mutta toimituskunnan jäsenyyteni myötä toivon voivani tuoda esille meidän ”ei varsinaisesti työnohjausta tekevien” työnohjaajaosaamisen käytön. Edellä kuvaamani sytyttävä tapaaminen johtoryhmän kanssa oli ehkä tietyllä tavalla työnohjauksellista tai coachausta käsillä olevasta asiasta. Minusta olisi kiinnostava kuulla, miten eri tavoin muut työnohjaajakoulutuksen käyneet ovat hyödyntäneet koulutustaan. Siis muullakin tavoin kuin työnohjaajana, jota itsekin mielelläni tekisin.



Talven tehtäviä...

Sytyttävien asioiden keräämisen lisäksi aion tehdä ainakin seuraavia asioita talven aikana:

  • Teen vuoden 2017 alusta alkaen listan, jossa on vuoden jokaiselle päivälle yksi haettava geokätkö (tai pari, jos ensimmäinen ei satu löytymään). (Esikoiseni arveli, että tämä haaste kestää kohdallani maksimissaan 15 päivää. Entinen ennätys on 14 geokätköpäivän ”putki”, joka oli kesällä ja silloinkin se katkesi...) 
  • Kirjoitan säännöllisesti. Se on minulle keino oppia itsekin. Ajankohtaisia ilmiöitä ja asioita on mukava pohtia asiantuntijuuden ja loistavan työelämän kautta. Haluaisin kirjoittaa myös oppimateriaaleja asiantuntijuuteen ja työelämään liittyen. (Säännöllinen on vähän epämääräinen käsite. Lisäksi esimerkiksi nyt marraskuun aikana ärhäkkä syystalven keuhkotautini ns. nyykähdytti ja moni herkullinen aihe jäi kirjoittamatta. Ehkä innostukseni bloggaaamiseen kuitenkin tukee tätä tekemistäni?)
  • Luen kirjoja -myös ammattikirjallisuutta ja aion tehdä ammatillisesta kirjallisuudesta omaa blogia. Tämä saa sydämen kääntymään onnesta, joten tämä on ehdottomasti aloitettava! (Aloittamisen kanssa tosin saattaa venähtää, kun pitäisi täydellistä saada aikaiseksi?)
  • Aion nähdä ihmisiä, joita en ole nähnyt aikoihin. Kaipaan keskusteluja monen kanssa! (Olen nähnyt hyvän ystäväni viimeksi n. 29 vuotta sitten. Olemme suunnitelleet näkevämme nyt parin vuoden ajan. Onneksi on Facebook…)
  • Mietin, mikä on seuraava suunta, jolla haluan kehittää omaa asiantuntijuuttani. Heräsin jälleen siihen todellisuuteen, että työuraa on jäljellä vielä reilut 25 vuotta… (Nyt jäitä hattuun. Mitään uutta hörhötystä ei kannata aloittaa, kun entistenkin hyödyntäminen on osin vielä ratkaisematta! Tästä huolimatta minulla on jo pari mielenkiintoista lyhyehköä kurssin tynkää mietinnässä, joita voisi harkita.)
  • Suunnittelen erilaisiin tapahtumiin osallistumista talven ja kesän aikana. Ostan lippuja niihin. (Apulannan tammikuiselle Jäähallikeikalle on jo liput ostettu. Sinä päivänä, kun sinne pitäisi mennä, olen varmaankin sairas tai sitten ei huvittaisi mennä yhtään. Tiedän kuitenkin meneväni, olen tyytyväinen ja ikionnellinen. Mietin, miksi ihmeessä minua ei muka huvittanut mennä?)


Talvi on asia, johon ei voi vaikuttaa. Se nyt vain tulee, on ja sen kanssa on pystyttävä elämään. Ihan kokonaan en kykene kyllä talvella löysäilemään, vaikka esimerkiksi Hesarissa Juha T. Hakalaa haastateltiin ylisuorittamisesta, jota on monilla vapaa-ajallakin

Juha T. Hakala on kirjoittanut myös luovasta laiskuudesta, jota olen itsekin käsitellyt blogikirjoituksissani Luova laiskuus ja Millainen ilmiö luovuus on. Tällä kertaa Hakala on siis ottanut aiheeksi kohtuullisuuden -myös vapaa-aikana. Senpä takia minullakin ajanvietteet ovat toisessa blogissani lähinnä testissä. Ne kun eivät välttämättä kaikki jatku kovin suurella intensiteetillä…


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi en kirjoita?

Liminaalit luonteenvahvuudet

Mistä sinä sytyt liekkeihin?