Välähdyksiä työn loisteesta

Tänään minulla oli yllätykseksi mahdollisuus nähdä sellaista työstä nauttimista ja syttymistä, että vielä näin illallakin kylmät väreet menevät pitkin selkärankaa. 



Sain nimittäin kuunnella ja katsella Saara Aallon ja Teemu Roivaisen iltapäivän livekonserttia ihan oman työni puolesta. On pakko tunnustaa, että tiesin Saara Aallon vain nimeltä "jostain Talent Voice -mitä lie" -kisoista. Katson hirveän vähän televisiota, joten jotain menee aina ohi... Teemu Roivaisesta en ollut kuullutkaan. Nyt olen!




Hyvän musiikin ja laulajan tunnistan siitä, että ihoni menee kananlihalle ja silmät kostuvat. Samaa mieltä kanssani hyvän musiikin kauneudesta tuntuvat esimerkiksi erilaisissa kilpailuissa tai vastaavissa olevan tuomarit ja muu yleisö. Minä en vain osaa selittää tai kuvailla sanoin, menikö soitto tai laulu nuotilleen vai mikä siitä teki niin mahtavaa. Keho onneksi tunnistaa ja se riittää minulle!

Saara ja Teemu saivat koko kehon reagoimaan. Hyvä kun pysyin penkissä. He olivat todellakin Muusikkoja isolla M:lla

Liikuttavan ja upean musiikin lisäksi kiinnitin huomiota heidän ammattitaitoonsa, joka on vuosien tulosta. Uteliaisuuttani googlasin heitä ja heidän uraansa. Teemu on saavuttanut suosiota tangokuninkaana, mutta Saaran ura ei ole ehkä auennut ihan niin täysillä kuin voisi kuvitella. Häntä on kuvattu periksiantamattomaksi, määrätietoiseksi ja omaehtoiseksi. Ihan niin kuin itseensä uskova ja aito ihminen voi vain olla. Nostan hattua ja toivon vienosti, että minusta löytyy omien kiinnostusteni eteenpäin viemiseksi sama palo! 

En ole myöskään ikinä ajatellut, mikä määrä työtä monella muusikolla on lavakarismansa takana. Olenko todella kuvitellut, että "me tavikset" joudumme tekemään töitä saavuttaaksemme jotakin, mutta jollain kummallisella tavalla taiteellisesti suuntautunut lahjakas ihminen saa kaiken kuin itsestään -sillä "talentillaan"?

Tämän päivän juhlassa puhui myös pitkän linjan muusikko, Tero, joka totesi, että töitä täytyy tehdä tiettyyn työhön ja hetkeen halutessaan pitkään. Lisäksi hän totesi, että menneisyyden valinnat vaikuttavat siihen, missä olet nyt.

Tero kertoi tarkoittavansa toteamuksillaan sitä, että hänen kohdallaan sattumalla oli niin sanotusti käpälänsä pelissä, kun hän valitsi omaa soitintaan pienenä poikana musiikkiopistossa. Jos tätä valintaa ei olisi tehty osin hänen puolestaan, hän ei ehkä olisi siinä, missä hän nyt on. Tero totesi myös puheessaan, että hän teki kovasti töitä päästääkseen siksi muusikoksi ja "musiikin lähettilääksi" kouluissa, joka hän nyt on. Toinen puhuja, Tiina, kertoi työstään historian parissa samanlaisella innolla kuin Terokin.

Tero, Tiina, Saara ja Teemu näyttivät minulle tänään kasvoja työn ilosta ja intohimosta. Olen jostain lukenut joskus, että kun ihminen arvostaa työtään, siitä viriävä ilo heijastuu koko työyhteisöön. Ja varmasti myös yleisöön, asiakkaisiin, kanssakulkijoihin?

Voiko työssä kuin työssä tuntea ylpeyttä ja arvostusta omaa työtään kohtaan? Ja jos vastaus on kyllä, miten ihmeessä toiset tuntuvat löytävän sen melkeinpä mistä työstä vain ja toisilta se tuntuu olevan melkeinpä aina hukassa?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Last season: työaika tuloksen mittarina

Mitä sanoisit nykyminällesi?

Periksiantamattomuus - mallia Saara Aallosta