Miksi en kirjoita?

Kirjoittaminen on jäänyt, koska muut harrastukset ovat vieneet, ei vain koko kättä, vaan molempien käsien lisäksi koko kropan. Terveysasiat, niin omat kuin läheisten, ovat olleet myös kovasti pinnalla ja prioriteettilistalla paljon korkeammalla kuin vaikkapa kirjoittaminen. Sen takia blogikin on elänyt iloisesti hiljaiseloaan.

Sipoonkorvessa

Olen mielestäni ikuinen etsijä, koska pääsääntöisesti kuvittelen aina olevan jotain uutta tavoiteltavaa ja sen takia olen tyytymätön omaan olooni. Nyt kuitenkin viimeisten parin, kolmen kuukauden aikana en ole jaksanut tavoitella mitään. On ollut myös tunne, ettei minulla ole mitään sanottavaa, joten miksi kirjoittaisin? Hetkittäin on käynyt mielessä, että tuosta voisi kirjoittaa, mutta sitten on tullut olo, että miksi ihmeessä. Onko minulla oikeasti mitään asiaa?

Minulla oli visio kirjoittamiseni suhteen eli halusin tehdä blogia asiantuntijuudesta ja työelämästä. Rupesi tuntumaan siltä, että yritän vääntää blogista liian ammattimaisen, liian ”tehdyn”, liian sliipatun. Ja minä en nyt jaksanut enää sellaista. Senkin takia en ole kirjoittanut, kun sittenhän minä pilaisin blogin ”idean”, jos en kirjoittaisikaan aiheesta, vaan aiheen vierestä. Mikä se aihe sitten olisikaan…

Vaikka en ole kirjoittanut tai tavoitellut mitään, niin olen varsin tyytyväinen tilaani. Olen tainnut levätä ja hengähtää puoliksi vahingossa, puoliksi tarkoituksellisesti. Iso asia olossani on ”pakkoulkoilu”. Olen vuoden alusta asti käynyt joka ikinen päivä ulkoilemassa geokätköjen perässä. Toisinaan tämä ulkoilu on ollut ”piipahdus purkille” autosta ja takaisin autoon ja kotiin. Toisinaan on mennyt monta tuntia ja kilometriä metsiköissä -tai kaupungeilla- rönytessä. Ihanaa!

Melkein kotona geokätköillä...

Olen siis levännyt, hoitanut itseäni ja ollut rauhassa. Ehkä nyt on aika taas aktivoitua ja miettiä, mitä seuraavaksi vai ehkei mitään? Luulen, että kaivan TAAS esille unelmapäiväkirjani ja päivitän sen sekä tunnelmakarttani huhtikuun toiveilla… Palaan myöhemmin asiaan, miltä ne näyttävät nyt!