Heinämörköjen aikaan
On ollut hieno, tapahtumarikas kesä. Tänä kesänä en kehittänyt itseäni mitenkään suunnitelmallisesti eli en osallistunut kursseille, en tehnyt esseitä, en siis kerta kaikkiaan opiskellut mitään toukokuun lopun jälkeen, kun voimauttava valokuvaus työyhteisön kehittämisessä -projektini päättyi. Jos olisin ollut reipas, olisin tehnyt partionjohtajakurssin raportin, mutta ei! En ole ollut sillä tavalla reipas. Sen vuoksi en ole kirjoittanut blogiaakaan sitten kesäkuun lopun. Kesällä olen ihan vain elänyt ja ollut menossa, vaikkei minulla ollut kuin kolme viikkoa kesälomaa. Ja tehnyt asioita, joita ei ikinä ennen tai en ainakaan aikuisena. Uusina asioina heinä-elokuussa olen mm. kellunut/uinut uimarenkaalla kynä suussa pieneen saareen etsimään geokätköä. Se löytyi ja siitä tuli ensimmäinen saarikätköni! Geokätköilyn kautta olen tutustunut ylipäänsä moneen uuteen paikkaan siellä täällä Suomea eli jos elämä tuntuu junnaavan samaa rataa, niin kätköily on oiva keino laajentaa omaa hori