Työelämän asiantuntija

Vuodenvaihde on tavoitteiden, uudelleen suuntaamiseen ja lupausten aikaa. Se on myös aikaa, jolloin takki saattaa tuntua tosi tyhjältä ja tavoitteet ahdistukselta. Minulla on vähän tällainen olo. En ole parhaimmillani tekemään suuria lupauksia itselleni ainakaan asiantuntijuuteni saralla. Olo on vähän kuin olisi varpaillaan odottamassa, mitä tuleman pitää. Ehkä en halua laittaa vielä lukkoon kaikkea mahdollista? Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että pystyt ja haluat miettiä, mitä lupaisit itsellesi vuonna 2017, niin suosittelen aloittamaan lupausten ja tavoitteiden teon unelmapäivän miettimisellä! Sen voit tehdä monellakin tapaa, mutta tässä resepti unelmapäivälle : Ota hyvä kynä (sellainen, jolla kirjoittaminen sujuu) ja paperia.  Ainakin itselläni tekstinkäsittelyohjelmalla kirjoittaessa tulee helpommin korjattua sanoja ja asioita ihan huomaamatta. Käsin kirjoittaessa ne ns. ensimmäiset ajatukset tulevat paperille ja siinä ne sitten pysyvätkin. Mieti, mitä miel

En ole tainnut kirjoittanut lahjatoivelistaa ”joulupukille” noin 25 vuoteen. ”Aikuiseksi” tultua se menetti merkityksensä, eikä tarpeitakaan tainnut olla rahalahjoja enemmän… Läheiset tuntuivat muutenkin osaavan kohdistaa lahjuksensa ihan oikein. Tonttutyttö Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että haluan kirjoittaa joulupukille kirjeen. Samalla sinäkin saat vinkkejä, mitä voisit miettiä omaan pukin kirjeeseesi. Olepa hyvä! Aloitus ja kuluneen vuoden peilaus Aloituksessa on tietenkin hyvä olla tervehdys. Sen jälkeen voi vuodattaa tuntemuksiaan kuluneesta vuodesta peilaten sitä mahdollisesti jo tulevaan vuoteen. Mikä vuodessasi oli onnistunutta, minkä haluat jatkuvan? ”Hei joulupukki! Ensinnäkin, kiitos tästä vuodesta! Minusta tuntuu, että vuodet paranevat aina vaan. Tämä vuosi on tainnut olla itseni etsimisen vuosi. Olen aloittanut asioita, joita haluan tehdä jatkossakin. Esimerkiksi haluan kirjoittaa tätä blogia. Kirjoittaminen on mahtavaa! Uskon myös tietäväni, mikä on

Kuvittele, että olet tehnyt aikoinaan valinnan isossa asiassa (esimerkiksi koulutusala, työpaikka, asuinpaikka, puolison valinta, lasten saaminen tai saamattomuus tai mikä muu asia, jota ei käden käänteessä välttämättä muuta toiseksi). Eräänä päivänä toteat, että valinta on ollut täysin väärä, eikä paluuta ainakaan entiseen alkutilaan ole. Tämä tuskin tulee yhtäkkisenä, ”salama kirkkaalta taivaalta” -tyyppisenä ymmärryksenä, vaan taustalla on pitkäaikaista, ehkä alitajuista pohdintaa, joka kristallisoituu ja tulee itselle hyväksyttävissä olevaksi. Voi olla vaikea myöntää, että toisinkin olisi voinut valita. K ysyin facebookissa ystäviltäni, mitä he tekisivät/ovat tehneet tuollaisessa tilanteessa. Rämpisivätkö vain eteenpäin (ja miten)? Yrittäisivät peruuttaa, vaikkei se olisi mahdollista? Voiko tilanteesta ja miten ottaa oppia? Millaisia erilaisia ratkaisumalleja he näkisivät olevan? Vai onko edes ratkaisuja vai ”koomantuako” tilanteessa? Väärä vai vain toimimaton