Työelämän asiantuntija

Gaston Bachelard oli ranskalainen ”ajattelija”, jonka tuotanto on vaikuttanut mm. tieteenfilosofiaan, estetiikkaan, arkkitehtuurin teoriaan, psykiatriaan ja kasvatustieteeseen. Hän on tehnyt aikanaan väitöskirjat tieteellisen tiedon luonteesta ja lämpöopista (fysiikan ala). Tilan poetiikkaa pidetään hänen pääteoksenaan, jossa hän alkaa rakentaa poeettisen kuvittelun fenomenologiaa. Bachelard tarkastelee siis todellisuutta sellaisenaan ja siten kuin se meille ilmenee. Hänelle kuvallisuus on todellisuutta. Olen tutustunut kirjaan sekä Jyväskylän yliopiston kirjoittajaopintojeni runouden opintojakson yhteydessä sekä opiskellessani työnohjaajaksi .  Minut se laittoi ajattelemaan ja kehittelemään erilaisia ajatusleikkejä niin kirjoittajana kuin työnohjaajana. ”Tilan poetiikka” on kirjana niin monimerkityksellinen, että se on noussut monellakin tieteenalalla ns. kulttiteokseksi. Kirjan johdannossa Bachelard pyrkii määrittelemään fenomenologian rakennetta, poeettista kuvaa ja

Viime viikolla töihin ajellessa radiosta tuli Apulannan ”Valot pimeyksien reunalla” . Skarppasin alun, mutta kertosäteen kohdalla alkoivat silmät kostua -niin kuin aina, kun kuulen musiikkia, joka koskettaa. Tihrustan itkua usein katsellessani taidetta, elokuvia, lukiessani… Olen pikku hiljaa opetellut olemaan sinut näiden tuntemuksien kanssa, sillä ne merkitsevät jotain hyvin merkittävää. Ne tuovat tajuntaan jotain, mitä en osaa sanoittaa tai ehkä ymmärräkään. Itkemisen lisäksi olen tajunnut, että minussa on sisäsyntyinen kyky noteerata hyvä musiikkiesitys ihollani, vaikken osaa millään muulla tavoin arvioida musiikin ”hyvyyttä”. Iho menee nimittäin kananlihalle ja pitkin selkärankaa nousevat kylmänväreet! Kun nämä tuntemukset tulevat, tiedän, että mahdollinen muu yleisö ja tuomaristo ovat samaa mieltä kanssani. Musiikki on loistavaa! Mutta palataan Apulantaan. Kyyneleet valuen mietin, miksi sanat ”Valot pimeyksien reunalla” biisissä ovat niin vaikuttavat, että itket

Minuun iskee vähintään puolivuosittain (yleensä useamminkin) tarve päivittää työelämäni ja/tai harrastuksieni "OneNote"-sivustoja.  Muu elämä tuntuu hyvältä näin, joten se jää vähän kuin sivuun. Perhe ja muut läheiset, koti ja elämä muutoin ovat vain minusta niin kuin niiden pitääkin olla. Ne ovat ikään kuin peruspilari. Pysyy ja paranee! Päivitystarpeeni liittyvät varmasti luonteeseen. Tein taas pitkästä aikaa  Via-Instituutin luonteenvahvuuksien testin . Nyt helmikuussa 2016 top viisi luonteenvahvuuttani ovat:  1.    Oppimisen ilo:  rakastat uusien asioiden oppimista sekä luokkahuoneessa että itseksesi. Olet aina pitänyt koulusta, lukemisesta, museoista ja kaikista paikoista, joissa voi oppia. 2.    Luovuus:  Ajattelet usein asioiden tekemistä uudella tavalla. Et koskaan tyydy tekemään asioita tavalliseen tapaan, jos parempi tapa on olemassa. 3.    Uteliaisuus:  Osoitat uteliaisuutta kaikkeen. Kyselet aina paljon ja pidät kaikkia aiheita kiehtovina. Pidät t

Tänään minulla oli yllätykseksi mahdollisuus nähdä sellaista työstä nauttimista ja syttymistä, että vielä näin illallakin kylmät väreet menevät pitkin selkärankaa.  Sain nimittäin kuunnella ja katsella Saara Aallon ja Teemu Roivaisen iltapäivän livekonserttia ihan oman työni puolesta. On pakko tunnustaa, että tiesin Saara Aallon vain nimeltä "jostain Talent Voice -mitä lie" -kisoista. Katson hirveän vähän televisiota, joten jotain menee aina ohi... Teemu Roivaisesta en ollut kuullutkaan. Nyt olen! Hyvän musiikin ja laulajan tunnistan siitä, että ihoni menee kananlihalle ja silmät kostuvat. Samaa mieltä kanssani hyvän musiikin kauneudesta tuntuvat esimerkiksi erilaisissa kilpailuissa tai vastaavissa olevan tuomarit ja muu yleisö. Minä en vain osaa selittää tai kuvailla sanoin, menikö soitto tai laulu nuotilleen vai mikä siitä teki niin mahtavaa. Keho onneksi tunnistaa ja se riittää minulle! Saara ja Teemu saivat koko kehon reagoimaan. Hyvä kun pysyin penkissä.

Elämä ja oman pään sisältö ovat vähän kuin yksi iso "OneNote" . Nyt saa toki ajatella mielessään jotakuta vastaavaakin "muistiinpanovälinejärjestelmää", mutta minä nyt olen sattunut käyttämään tuota "seinämuistiinpanojen" lisäksi. "Seinämuistiinpano" Niille, jotka eivät tunnista ”OneNotea”, niin se on Microsoftin luoma sähköinen muistiinpano-ohjelma, joka tallentaa muistikirjat pilveen ja synkronoi ne eri päätelaitteiden välillä automaattisesti. Molemmista eli elämästä, siitä omasta päästä ja OneNotesta tuntuu löytyvän erivärisiä välilehtiä, joista löytyy taas alasivuja ja alasivuista alasivuja ja… Sinne voi kirjoittaa muistiin asioita, siirrellä kalenteristaan kutsuja, liittää tiedostoja suoraan tekstinä tai linkkinä, vähän kopsailla muualta netistä (elämästä?) artikkeleita ja taas linkkejä, että muistaisi joskus palata niihin. Sivuille voi piirtää myös monimutkaisia mindmappeja, härpäkkeitä ja hie