Työelämän asiantuntija

Vuodenvaihde on tavoitteiden, uudelleen suuntaamiseen ja lupausten aikaa. Se on myös aikaa, jolloin takki saattaa tuntua tosi tyhjältä ja tavoitteet ahdistukselta. Minulla on vähän tällainen olo. En ole parhaimmillani tekemään suuria lupauksia itselleni ainakaan asiantuntijuuteni saralla. Olo on vähän kuin olisi varpaillaan odottamassa, mitä tuleman pitää. Ehkä en halua laittaa vielä lukkoon kaikkea mahdollista? Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että pystyt ja haluat miettiä, mitä lupaisit itsellesi vuonna 2017, niin suosittelen aloittamaan lupausten ja tavoitteiden teon unelmapäivän miettimisellä! Sen voit tehdä monellakin tapaa, mutta tässä resepti unelmapäivälle : Ota hyvä kynä (sellainen, jolla kirjoittaminen sujuu) ja paperia.  Ainakin itselläni tekstinkäsittelyohjelmalla kirjoittaessa tulee helpommin korjattua sanoja ja asioita ihan huomaamatta. Käsin kirjoittaessa ne ns. ensimmäiset ajatukset tulevat paperille ja siinä ne sitten pysyvätkin. Mieti, mitä miel

En ole tainnut kirjoittanut lahjatoivelistaa ”joulupukille” noin 25 vuoteen. ”Aikuiseksi” tultua se menetti merkityksensä, eikä tarpeitakaan tainnut olla rahalahjoja enemmän… Läheiset tuntuivat muutenkin osaavan kohdistaa lahjuksensa ihan oikein. Tonttutyttö Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että haluan kirjoittaa joulupukille kirjeen. Samalla sinäkin saat vinkkejä, mitä voisit miettiä omaan pukin kirjeeseesi. Olepa hyvä! Aloitus ja kuluneen vuoden peilaus Aloituksessa on tietenkin hyvä olla tervehdys. Sen jälkeen voi vuodattaa tuntemuksiaan kuluneesta vuodesta peilaten sitä mahdollisesti jo tulevaan vuoteen. Mikä vuodessasi oli onnistunutta, minkä haluat jatkuvan? ”Hei joulupukki! Ensinnäkin, kiitos tästä vuodesta! Minusta tuntuu, että vuodet paranevat aina vaan. Tämä vuosi on tainnut olla itseni etsimisen vuosi. Olen aloittanut asioita, joita haluan tehdä jatkossakin. Esimerkiksi haluan kirjoittaa tätä blogia. Kirjoittaminen on mahtavaa! Uskon myös tietäväni, mikä on

Kuvittele, että olet tehnyt aikoinaan valinnan isossa asiassa (esimerkiksi koulutusala, työpaikka, asuinpaikka, puolison valinta, lasten saaminen tai saamattomuus tai mikä muu asia, jota ei käden käänteessä välttämättä muuta toiseksi). Eräänä päivänä toteat, että valinta on ollut täysin väärä, eikä paluuta ainakaan entiseen alkutilaan ole. Tämä tuskin tulee yhtäkkisenä, ”salama kirkkaalta taivaalta” -tyyppisenä ymmärryksenä, vaan taustalla on pitkäaikaista, ehkä alitajuista pohdintaa, joka kristallisoituu ja tulee itselle hyväksyttävissä olevaksi. Voi olla vaikea myöntää, että toisinkin olisi voinut valita. K ysyin facebookissa ystäviltäni, mitä he tekisivät/ovat tehneet tuollaisessa tilanteessa. Rämpisivätkö vain eteenpäin (ja miten)? Yrittäisivät peruuttaa, vaikkei se olisi mahdollista? Voiko tilanteesta ja miten ottaa oppia? Millaisia erilaisia ratkaisumalleja he näkisivät olevan? Vai onko edes ratkaisuja vai ”koomantuako” tilanteessa? Väärä vai vain toimimaton

Minulla on ristiriitainen suhde talveen, koska en ole yhtään talvi-ja lumi-ihminen. Ristiriitaisuutta asiaan tuo se, että vaikka tämä ei ole suosikkivuodenaikani, niin lumi ja pikkupakkanen näyttivät tavattoman kauniilta ja valoisalta ainakin päivisin. Jalat märkinä sohjossa rämpiminen korpeaa jonkin verran.   Oli talvi millainen hyvänsä, niin minun on jälleen kerran tehtävä talvesta selviämiseksi strategia. Muutoin tämä aika nitistää minut niin työ-   kuin vapaa-ajalla. Ei tunnu hyvältä ajatukselta olla seuraavaa viittä, kuutta kuukautta naama "novilla" ja hautua sängyn pohjalle, vaikka mieli tekisi. Kesän suunnitelmista kysellään toisilta, kesää suunnitellaan ja mediasta saa lukea erilaisia otsikoita ”elämäni kesästä 20xx” ja mitä tuona ihanana kesänä voisi tehdä. Vastaavat talviotsikot ovat jääneet minulta huomaamatta. Ehkä niitä on, mutta antitalvi-ihmisenä en ole niitä huomannut? Jospa tästä talvesta tulisikin erilainen? Ihan ensin minun pitänee muuttaa asen

Herätessä hämmästys oli melkoinen, kun oletuksista huolimatta Yhdysvallat oli saamassa presidentin, jonka ei ihan heti olisi uskonut voittavan. Aamun kuluessa vahvistui, että Donald Trump oli kuin olikin uusi presidentti. Varsin kesyn ja sovittelevan puheen pienine piikittelyineen hän näytti kuitenkin pitävän kannattajilleen tuloksen selvittyä.   Ottamatta mitään kantaa em. vaalien sanomaan, kannattajiin tai mihin tahansa muuhun seikkaan, niin mielessä kävi, onko tässä näkyvissä myös kyllästyminen politiikan ja valtaapitävien pieniin elitistisiin piireihin? Vastaehdokkaana ollut Hillary Clinton on politiikassa kasvanut ja politiikan kyllästämä, joten kävikö ihmisillä mielessä, että mikään ei ainakaan muutu, jos hänestä tulee presidentti? Tosin en ole varma, muuttuuko mikään Yhdysvalloissa nytkään. Luodut rakenteet pitävät huolen siitä, että Trump huomaa pian päättävänsä lähinnä illallistensa ”napkinsien” väristä, vaikka kuinka muuta nyt väitettäisiin. Kuvittelen siis,

Minuun iski bloggaajan (ja monen muun) vihollinen numero yksi. Tauti, sairaus, joka kuittasi voimat niin vähiin, ettei ole jaksanut edes kirjoittaa. Onneksi antibiootit alkavat kuitenkin pikkuhiljaa potkia. Sairastaessani on tullut huomaamatta talvikin! Typeryyttäni en ole myöskään ymmärtänyt kirjoittaa alustavia tekstiraakileita ns. varalle. Tästä ja muista bloggaamiseen liittyvista huomioistani tein vihdoin Jyväskylän kirjoittamisen aineopintojeni tietokirjoittamisen kurssin blogikirjoitustehtävän. Kirjoitukseni "Mielipidekirjoittelua"  sekä muiden kurssilaisten loistavia henkilökohtaisia ajatuksia verkkokirjoittamisesta löytyy blogista "13 Väärin" . Klikatkaapa lukemaan: "Mielipidekirjoittelua"

Kirjoitin helmikuussa 2016 blogikirjoituksen ”Välähdyksiä työn loisteesta” . Sain tuolloin olla kuulemassa Saara Aaltoa ja Teemu Roivaista . Kokemus oli järisyttävä. En ollut tiennyt heistä aiemmin kuin ehkä nipin napin nimen, jos sitäkään.  Totesin mm. näin: ”Häntä (Saara Aaltoa) on kuvattu periksiantamattomaksi, määrätietoiseksi ja omaehtoiseksi. Ihan niin kuin itseensä uskova ja aito ihminen voi vain olla. Nostan hattua ja toivon vienosti, että minusta löytyy omien kiinnostusteni eteenpäin viemiseksi sama palo!” Nyt Saara on ponnahtanut urallaan eteenpäin The X Factor UK:n myötä. Oli hänen musiikistaan mitä mieltä hyvänsä, niin määrätietoisuutta ja itseensä uskoa hänestä ei puutu. Minä, jonka mielestä parasta musiikkia saa kuunnella Radio Rockin perjantai-illan Jussi69:n Rock N Roll Circuksesta , voin vain todeta, että Saara saa ihon kananlihalle (mikä on minulle merkki hyvästä musiikista) laulaessaan.  Miksei jokainen asiantuntija ole yhtä periksiantamaton, määrätietoin

Linkitin facebookissa sivuilleni Arno Kotron kirjoituksen ”Mitä Huttua” . Nauratti lukiessa. Itselle tuo Kotron lainailema ”virkamiesteksti” oli sinänsä helposti luettavaa. Minä olen virkamies ja vielä kasvatustieteilijä. Mutta ”hutulta” se näytti ja kuulosti varsinkin asiayhteydestä irrotettuna. Huttua? Ei, vaan selkeän konstailematonta tatti/kantarellirisottoa! Sitten ystävä otti uuden näkökulman esille. Hän pohti konsulttien mainetta, joka ei aina ole mairitteleva, kuten ei tässäkään jutussa ”konsulttijargon” -termeineen. Lopuksi hän kysyi, voiko tuota mainetta ikinä millään puhdistaa? En tainnut osata vastata. Jokainen konsultti tehnee kuitenkin sitä, mitä tilataan. Jos tilauksena on ”hutun teko”, niin tuloksena on "huttua". Jonkinlaista vastuuta (ja oikeaa asiantuntijuutta?) odottaisin kyllä konsultiltakin eli tässä palataan konsultin/asiantuntijan/työntekijän eettisyyteen, jota käsittelin yhdestä näkökulmasta edellisessä blogikirjoituksessani . Jos ti