Tekstit

Miksi en kirjoita?

Kuva
Kirjoittaminen on jäänyt, koska muut harrastukset ovat vieneet, ei vain koko kättä, vaan molempien käsien lisäksi koko kropan. Terveysasiat, niin omat kuin läheisten, ovat olleet myös kovasti pinnalla ja prioriteettilistalla paljon korkeammalla kuin vaikkapa kirjoittaminen. Sen takia blogikin on elänyt iloisesti hiljaiseloaan.
Olen mielestäni ikuinen etsijä, koska pääsääntöisesti kuvittelen aina olevan jotain uutta tavoiteltavaa ja sen takia olen tyytymätön omaan olooni. Nyt kuitenkin viimeisten parin, kolmen kuukauden aikana en ole jaksanut tavoitella mitään. On ollut myös tunne, ettei minulla ole mitään sanottavaa, joten miksi kirjoittaisin? Hetkittäin on käynyt mielessä, että tuosta voisi kirjoittaa, mutta sitten on tullut olo, että miksi ihmeessä. Onko minulla oikeasti mitään asiaa?
Minulla oli visio kirjoittamiseni suhteen eli halusin tehdä blogia asiantuntijuudesta ja työelämästä. Rupesi tuntumaan siltä, että yritän vääntää blogista liian ammattimaisen, liian ”tehdyn”, liian sliip…

Mistä sinä sytyt liekkeihin?

Kuva
Olen hurahtanut, syttynyt liekkeihin. Siksi en ehdi kirjoittaakaan. Vapaa-aikani on nimittäin kirjoittamisen sijaan kulunut nyt vuodenvaihteesta geokätköilyyn.
Innostun helposti ja tiedän tämänkin vaiheen tasoittuvan, mutta nyt ollaan ”maanisessa” vaiheessa. Sitä paitsi minulla on meneillään HAASTE! Tai oikeastaan kaksi -tai ehkä kolme tai neljäkin? Haasteet edellyttävät päivittäistä kätköilyä. Tavoitteeni on jatkaa tätä toukokuun loppuun. Toiveeni on, etten sairastu ainakaan vatsatautiin. Se voisi olla este pikaiselle geopurkilla käymiselle…
Välillä käy mielessä, onko tässä mitään järkeä? Eilen luistelin polvillani sadevesiviemärissä. Sitä edellisenä päivänä raahasin nuorinta lasta hyisessä tuulessa ja pikkupakkasessa (no ei meillä oikeasti kauaa mennyt) puistikossa kätkön perässä. Lapsella oli jalassaan vain ohuet verkkarit. Huono äiti, kun ei ottanut tuollaista huomioon!
”Huono äiti”
Kerroin työkaverille tuosta ”huonosta äitiydestä”, joka kävi mielessä lasta kylmässä vähissä vaatteiss…

Unelmapäivän resepti uudelle vuodelle

Kuva
Vuodenvaihde on tavoitteiden, uudelleen suuntaamiseen ja lupausten aikaa. Se on myös aikaa, jolloin takki saattaa tuntua tosi tyhjältä ja tavoitteet ahdistukselta.
Minulla on vähän tällainen olo. En ole parhaimmillani tekemään suuria lupauksia itselleni ainakaan asiantuntijuuteni saralla. Olo on vähän kuin olisi varpaillaan odottamassa, mitä tuleman pitää. Ehkä en halua laittaa vielä lukkoon kaikkea mahdollista?


Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että pystyt ja haluat miettiä, mitä lupaisit itsellesi vuonna 2017, niin suosittelen aloittamaan lupausten ja tavoitteiden teon unelmapäivän miettimisellä!
Sen voit tehdä monellakin tapaa, mutta tässä resepti unelmapäivälle:
Ota hyvä kynä (sellainen, jolla kirjoittaminen sujuu) ja paperia. Ainakin itselläni tekstinkäsittelyohjelmalla kirjoittaessa tulee helpommin korjattua sanoja ja asioita ihan huomaamatta. Käsin kirjoittaessa ne ns. ensimmäiset ajatukset tulevat paperille ja siinä ne sitten pysyvätkin.Mieti, mitä mieleesi tulee unelmapäivääsi ajatel…

Kirje joulupukille - vai työhakemusharjoitus?

Kuva
En ole tainnut kirjoittanut lahjatoivelistaa ”joulupukille” noin 25 vuoteen. ”Aikuiseksi” tultua se menetti merkityksensä, eikä tarpeitakaan tainnut olla rahalahjoja enemmän… Läheiset tuntuivat muutenkin osaavan kohdistaa lahjuksensa ihan oikein. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että haluan kirjoittaa joulupukille kirjeen. Samalla sinäkin saat vinkkejä, mitä voisit miettiä omaan pukin kirjeeseesi. Olepa hyvä!
Aloitus ja kuluneen vuoden peilaus
Aloituksessa on tietenkin hyvä olla tervehdys. Sen jälkeen voi vuodattaa tuntemuksiaan kuluneesta vuodesta peilaten sitä mahdollisesti jo tulevaan vuoteen. Mikä vuodessasi oli onnistunutta, minkä haluat jatkuvan?
”Hei joulupukki!
Ensinnäkin, kiitos tästä vuodesta! Minusta tuntuu, että vuodet paranevat aina vaan. Tämä vuosi on tainnut olla itseni etsimisen vuosi. Olen aloittanut asioita, joita haluan tehdä jatkossakin. Esimerkiksi haluan kirjoittaa tätä blogia. Kirjoittaminen on mahtavaa! Uskon myös tietäväni, mikä on minun missioni tai visioni. Sehän on t…

Kun "väärästä" valinnasta tuli oikea

Kuva
Kuvittele, että olet tehnyt aikoinaan valinnan isossa asiassa (esimerkiksi koulutusala, työpaikka, asuinpaikka, puolison valinta, lasten saaminen tai saamattomuus tai mikä muu asia, jota ei käden käänteessä välttämättä muuta toiseksi).
Eräänä päivänä toteat, että valinta on ollut täysin väärä, eikä paluuta ainakaan entiseen alkutilaan ole. Tämä tuskin tulee yhtäkkisenä, ”salama kirkkaalta taivaalta” -tyyppisenä ymmärryksenä, vaan taustalla on pitkäaikaista, ehkä alitajuista pohdintaa, joka kristallisoituu ja tulee itselle hyväksyttävissä olevaksi. Voi olla vaikea myöntää, että toisinkin olisi voinut valita.



Kysyin facebookissa ystäviltäni, mitä he tekisivät/ovat tehneet tuollaisessa tilanteessa. Rämpisivätkö vain eteenpäin (ja miten)?
Yrittäisivät peruuttaa, vaikkei se olisi mahdollista? Voiko tilanteesta ja miten ottaa oppia? Millaisia erilaisia ratkaisumalleja he näkisivät olevan? Vai onko edes ratkaisuja vai ”koomantuako” tilanteessa?
Väärä vai vain toimimaton valinta?
Oletuksenani o…

Talvistrategia!

Kuva
Minulla on ristiriitainen suhde talveen, koska en ole yhtään talvi-ja lumi-ihminen. Ristiriitaisuutta asiaan tuo se, että vaikka tämä ei ole suosikkivuodenaikani, niin lumi ja pikkupakkanen näyttivät tavattoman kauniilta ja valoisalta ainakin päivisin. Jalat märkinä sohjossa rämpiminen korpeaa jonkin verran.  

Oli talvi millainen hyvänsä, niin minun on jälleen kerran tehtävä talvesta selviämiseksi strategia. Muutoin tämä aika nitistää minut niin työ-kuin vapaa-ajalla. Ei tunnu hyvältä ajatukselta olla seuraavaa viittä, kuutta kuukautta naama "novilla" ja hautua sängyn pohjalle, vaikka mieli tekisi.
Kesän suunnitelmista kysellään toisilta, kesää suunnitellaan ja mediasta saa lukea erilaisia otsikoita ”elämäni kesästä 20xx” ja mitä tuona ihanana kesänä voisi tehdä. Vastaavat talviotsikot ovat jääneet minulta huomaamatta. Ehkä niitä on, mutta antitalvi-ihmisenä en ole niitä huomannut? Jospa tästä talvesta tulisikin erilainen? Ihan ensin minun pitänee muuttaa asennettani talvea ko…

Tee välillä toisin ja vältä "trumpit"?

Kuva
Herätessä hämmästys oli melkoinen, kun oletuksista huolimatta Yhdysvallat oli saamassa presidentin, jonka ei ihan heti olisi uskonut voittavan. Aamun kuluessa vahvistui, että Donald Trump oli kuin olikin uusi presidentti. Varsin kesyn ja sovittelevan puheen pienine piikittelyineen hän näytti kuitenkin pitävän kannattajilleen tuloksen selvittyä.


Ottamatta mitään kantaa em. vaalien sanomaan, kannattajiin tai mihin tahansa muuhun seikkaan, niin mielessä kävi, onko tässä näkyvissä myös kyllästyminen politiikan ja valtaapitävien pieniin elitistisiin piireihin? Vastaehdokkaana ollut Hillary Clinton on politiikassa kasvanut ja politiikan kyllästämä, joten kävikö ihmisillä mielessä, että mikään ei ainakaan muutu, jos hänestä tulee presidentti? Tosin en ole varma, muuttuuko mikään Yhdysvalloissa nytkään. Luodut rakenteet pitävät huolen siitä, että Trump huomaa pian päättävänsä lähinnä illallistensa ”napkinsien” väristä, vaikka kuinka muuta nyt väitettäisiin.
Kuvittelen siis, että osittain Trumpi…