Työelämän asiantuntija

Kirjoittaminen on jäänyt, koska muut harrastukset ovat vieneet, ei vain koko kättä, vaan molempien käsien lisäksi koko kropan. Terveysasiat, niin omat kuin läheisten, ovat olleet myös kovasti pinnalla ja prioriteettilistalla paljon korkeammalla kuin vaikkapa kirjoittaminen. Sen takia blogikin on elänyt iloisesti hiljaiseloaan. Sipoonkorvessa Olen mielestäni ikuinen etsijä, koska pääsääntöisesti kuvittelen aina olevan jotain uutta tavoiteltavaa ja sen takia olen tyytymätön omaan olooni. Nyt kuitenkin viimeisten parin, kolmen kuukauden aikana en ole jaksanut tavoitella mitään. On ollut myös tunne, ettei minulla ole mitään sanottavaa, joten miksi kirjoittaisin? Hetkittäin on käynyt mielessä, että tuosta voisi kirjoittaa, mutta sitten on tullut olo, että miksi ihmeessä. Onko minulla oikeasti mitään asiaa? Minulla oli visio kirjoittamiseni suhteen eli halusin tehdä blogia asiantuntijuudesta ja työelämästä. Rupesi tuntumaan siltä, että yritän vääntää blogista liian ammattima

Olen hurahtanut, syttynyt liekkeihin. Siksi en ehdi kirjoittaakaan. Vapaa-aikani on nimittäin kirjoittamisen sijaan kulunut nyt vuodenvaihteesta geokätköilyyn . Innostun helposti ja tiedän tämänkin vaiheen tasoittuvan, mutta nyt ollaan ”maanisessa” vaiheessa. Sitä paitsi minulla on meneillään HAASTE ! Tai oikeastaan kaksi -tai ehkä kolme tai neljäkin? Haasteet edellyttävät päivittäistä kätköilyä. Tavoitteeni on jatkaa tätä toukokuun loppuun. Toiveeni on, etten sairastu ainakaan vatsatautiin. Se voisi olla este pikaiselle geopurkilla käymiselle… Geokätkömiitissä Uutelassa, Vuosaaressa 22.1.2017 Välillä käy mielessä, onko tässä mitään järkeä? Eilen luistelin polvillani sadevesiviemärissä. Sitä edellisenä päivänä raahasin nuorinta lasta hyisessä tuulessa ja pikkupakkasessa (no ei meillä oikeasti kauaa mennyt) puistikossa kätkön perässä. Lapsella oli jalassaan vain ohuet verkkarit. Huono äiti, kun ei ottanut tuollaista huomioon! ”Huono äiti” Kerroin työkaverille tuosta