Työelämän asiantuntija

Joskus on käynyt mielessä, että jos saisi muutettua kaiken vapaa-ajan energiansa rahaksi. Siis sen vapaa-ajan, jota en käytä perhe-elämään tai ihan vain huvitteluun ja olemiseen. Minä opiskelen sellaisia asioita, joita minua pätevämmät tuntuvat tuosta suitsaitsukkelaan muuttavan myytäviksi tuotteiksi. Kirjoitan, valokuvaan, ilmoittaudun erilaisille luennoille opiskellakseni uutta (viimeksi Green Care luonnosta hyvinvointipalveluja -opintojaksolle Porin avoimeen ammattikorkeakouluun -alkaa muuten toukokuussa), olen opettaja, työnohjaaja, henkilöstöalan asiantuntija, ohjaan harrastuksekseni lapsia, yritän parhaillaan opetella Mplus -tilasto-ohjelmaa tutkimustani varten, unelmoin ja suunnittelen sitä, tätä ja tuota. Tästä kaikesta saan rahaa yhdestä osasta eli henkilöstöhallinnon työstäni, koska minulla nyt sattuu olemaan vakituinen työpaikka em. alalta. Muista ”touhuamisistani” en ns. nettoa mitään. En ole vielä keksinyt, miten edes markkinoisin omaa osaamistani. Sitä pa

Järviruoko on uponnut jäähän. Se on taittunut, muttei kuitenkaan katkennut jäädessään jään sisään. Se on taideteos, luonnon taidetta. Jää on painunut ruo’on kohdalta. Ilmeisesti se on sulattanut jäähän itsensä mentävän kolon aurinkoisena, lämpimänä päivänä. Sinne se on sitten uponnut jäätyäkseen kylmänä pakkasyönä kiinni riitteen sisään. Sinä päivänä, kun se on päätynyt tuohon paikkaan, ei ole varmaankaan tuullut. Muuten olisi lentänyt tuulen mukana, eikä se olisi päätynyt jään sisään. Ruo’on ympärillä on pieniä jäätyneitä ilmakuplia. Ruoko on tainnut liikkua sulaessaan aina välillä jään sisässä. Sen vieressä on nimittäin ruo’on muotoinen ”jääkuoppa” eli ruoko on sulattanut niin paljon jäätä tummemmalla varrellaan, että se on päässyt myös siirtymään. Ruo’ossa on vielä heinätupsuja. Ehkä niissä on siemeniä? Sulaessaan ja päästessään lähemmäs rantaa se voisi vaikka kasvaa taas siemenistä? Osmankäämi törröttää jäästä. Se näyttää ”oksentaneen” sisälmyksensä pihalle. Nämä ulos

Luovuudesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen vaihtoehtoisuus, toisenlainen näkökulma, toisin toimiminen ja soveltaminen. Luovuudesta puhutaan yleensä myös taiteiden yhteydessä. Minä esimerkiksi valokuvaan ja kuvatessani yritän etsiä kuviin erilaisia näkökulmia. Pelkkä taiteen näkeminen luovuudeksi on minusta varsin tylsää. Ei Kiasma tylsä ole, vaikka taiteessa ollaankin... Omasta mielestäni olen luovasti laiska eli sekä kotona että töissä hoidan (mielestäni) tylsät ja aikaa vievät asiat uudella tavalla, mikäli se suinkin on mahdollista. Saan ne mielestäni nopeammin valmiiksi. En ole ikinä oikeasti mitannut tai pohtinut sen syvemmin, meneekö aikaa vähemmän, mutta ainakin homma tulee tehtyä pitkästymättä ”kuoliaaksi”. Usein tähän luovasti laiskana olemiseen liittyy se, että olen kyseenalaistanut tavan toimia ja/tai lopputuloksen ja kehitellyt niille vaihtoehtoisia tapoja. Luovuus on uteliaisuutta asioille. Utelias Clematis 'Miranda' tulppaanissa Tällais

Facebook-viesti ystävälle helmikuun alussa 2016: ”No niin. En yleensä viitti edes aukaista kannettavaa illalla, kun se kestää... Ja nyt kun sen tein, niin eikö tässä iholla ole koko perhe. Yksi lapsi on harrastuksessa, pitää lähteä se hakemaan vartin päästä. Eli mä siis olen miettinyt, että haluaisin kirjoittaa blogia, jolla voisi tavallaan testata vähän omia ajatuksiaan, että mikä ihmisiä kiinnostaa jne. Ja tietenkin sellaisista aiheista, jotka itsestä tuntuvat myös järkeviltä ja joita olisin esim. valmis ajattelemaan jollain tavalla osana työtäni ja vaikka yritystoimintaa. En tiedä, osaanko nyt selittää. Siis vähän kuin esim. tuo hidasta elämää- tai hyvejohtajuus -sivustot. Mutta en minä nyt tuolla kuvittele mitään rikastumista tms. Lähinnä mielenrauhaa ja tekemistä -semmoista tekemistä, joka saa minut lentämään eli siihen flow-tilaan. Ja olen tässä miettinyt, että mikä se sitten on sellaista, mistä minä voisin ihan oikeasti antaa ihmisille jotain ja mikä myös m