Kun "väärästä" valinnasta tuli oikea

Kuvittele, että olet tehnyt aikoinaan valinnan isossa asiassa (esimerkiksi koulutusala, työpaikka, asuinpaikka, puolison valinta, lasten saaminen tai saamattomuus tai mikä muu asia, jota ei käden käänteessä välttämättä muuta toiseksi).

Eräänä päivänä toteat, että valinta on ollut täysin väärä, eikä paluuta ainakaan entiseen alkutilaan ole. Tämä tuskin tulee yhtäkkisenä, ”salama kirkkaalta taivaalta” -tyyppisenä ymmärryksenä, vaan taustalla on pitkäaikaista, ehkä alitajuista pohdintaa, joka kristallisoituu ja tulee itselle hyväksyttävissä olevaksi. Voi olla vaikea myöntää, että toisinkin olisi voinut valita.

Kysyin facebookissa ystäviltäni, mitä he tekisivät/ovat tehneet tuollaisessa tilanteessa. Rämpisivätkö vain eteenpäin (ja miten)?

Yrittäisivät peruuttaa, vaikkei se olisi mahdollista? Voiko tilanteesta ja miten ottaa oppia? Millaisia erilaisia ratkaisumalleja he näkisivät olevan? Vai onko edes ratkaisuja vai ”koomantuako” tilanteessa?

Väärä vai vain toimimaton valinta?

Oletuksenani oli, että jos väärän valinnan on sattunut tekemään, niin sen on sitten jossain vaiheessa omassa pienessä päässään todennut vääräksi. Aina näin ei ole. Valinta ei välttämättä ole omasta mielestä väärä, mutta se ei syystä tai toisesta ole enää toimiva. Tällainen tilanne saattaa olla esimerkiksi silloin, kun on opiskellut tietylle alalle ja oma terveys ei jossain vaiheessa kestäkään työn vaatimuksia. Mieleen saattaa hiipiä ajatus, että oliko valinta väärä?

Tuollaisessa tilanteessa ei enää riitä itsellekin ensimmäisenä ajatuksena tuleva ”ottaa opiksi ja tekee uuden valinnan” -ratkaisu. Luopumisen tie on todennäköisesti vielä pidempi, kun valinta ei tunnu väärältä. Ammatinvalintahan on saattanut olla ihan oikea, mutta kun kroppa/pää tms. ei vain kestä!

Eila Hiltunen: Ihmisiä aikojen saatossa (1971); Helsingin kaupungintalo

Kuulen työssäni paljon näitä surullisia tarinoita ja sen takia lähdin myös tekemään tutkimustyötä näistä tarinoista. Työ on vielä kesken, mutta kiinnostukseni on vain kasvanut ja toivottavasti osittain jalostunut. Tarinoista moni on kääntynyt positiiviseksi ja se onkin mielenkiinnon kohteenani. Mikä saa toimimaan, jaksamaan ja kääntämään väärän valinnan positiviiseksi ratkaisuksi?

Ystävien kommentoidessa vääriä valintoja, tuli olo, että ns. väärät valinnat eivät suinkaan näytä olevan poikkeuksia, vaan ehkä enemminkin sääntö. Niitä on ja tulee. Minulla on valtavan viisaita ystäviä!

Miten tilannetta sitten lähdettäisiin ratkomaan ystävieni mielestä?

”Itsepetos” politikoinnilla?

”Eikä selittäminen siis auta? Ryhtyä poliitikoksi?” 

Näin totesi yksi ystävä. Ymmärsin tämän niin, että ”poliitikkona” voisi selittää asian itselleen (ja tarvittaessa toisille) niin, että väärä muuttuisi oikeaksi ja huono hyväksi. Olisiko tämä sitten itsepetosta tai ylioptimismia? Toisaalta, onko sillä väliä, vaikka se tuollaista olisikin?

Opiksi ottaminen

”Täytyy ottaa opiksi ja tehdä uusi valinta.”

Opiksi on varmasti otettava ja siinä saattaa oma maailmankuvakin mennä nurin niskoin. Joskus kyseessä vain saattaa olla ainutlaatuinen tilanne eli vaikka ottaisi opiksi, niin tilaisuutta, jossa voisi tämän tehdä, ei ikinä tule. Opiksi ottamisen lisäksi on siis vain siedettävä seuraukset ja elettävä sen mukaan.

”Mä tein täysin väärän ratkaisun, joka mun maailmankuvassani oli peruuttamaton. Sit piti vaihtaa maailmankuvaa ja peruuttaa kuitenkin. Kaikkea ei saa pois ja seurausten kanssa on tehtävä parhaansa.”

Nykytilan ”selätys”

Useassa kommentissa tuli esille, että tilannetta tai nykytilaa yritetään kuitenkin jollain tavoin ottaa haltuun esimerkiksi etsimällä siitä positiivisia asioita. Kukaan ei aikonut myöskään ”koomaantua”, vaikka hetkellisesti sellainenkin varmasti käy mielessä.

 ”Varmaan miettisin, mitä hyvää nykytilanteesta löytyy. Ja sitä, millä perusteilla tein tuon väärän valinnan ja voisiko siitä oppia jotain tulevia päätöstilanteita varten. Miettisin myös, miten eteenpäin, koska harvasta tilanteesta on poispääsy mahdotonta: ehkä ei pääse takaisin, mutta eteenpäin kuitenkin.”

”Jos elämä ei taida johtaa mihinkään… Oma ratkaisu on ollu ottaa tilanne haltuun ja katsoa, mihin voisin vaikuttaa ja luottaa ainakin suurimmaksi osaksi siihen, että elämä kantaa.”

Katseen suuntaaminen muualle

Änkyröinnin ja ”kiven läpi” puskemisen jälkeen kannattaakin ehkä katsella muutakin kuin sitä väärää valintaansa.

”Kiven läpi on yleensä aika vaikea puskea. Kokeiltu on. Parempi katsella ympärilleen tai katsoa, pääseekö kiven päälle kiipeämään. Kunhan katselee muutakin kuin sitä yhtä kiveä.”

”Hyviä mietteitä. Eteenpäin rämpiessä on aina toivoa siitä, että kulku jossain vaiheessa kevenee. Perfektionistiset aatokset kannattaa unohtaa, kun saappaat ovat muutenkin raskaat ja keskittyä niihin muihin, hyviin juttuihin elämässä. Näitä läksyjä yritän nyt itse parhaillani opiskella.”

Valinta olisi ollut mahdollista tehdä toisin

Joskus esimerkiksi uravalinta on saattanut olla ihan oikea, mutta ajoitus on mennyt pieleen.  Ns. pienen ihmisen voi olla vaikea ennakoida talouden heilahduksia, jotka saattavat vaikuttaa siihen, saatko työpaikan vai et. Oma ajoitukseni työelämään vakituisesti tulolle oli -vahingossa- täydellinen. Lamavuodet olivat takana ja työelämä veti. Töitä oli tehtäväksi. Vajaa kymmenen vuotta aiemmin tai myöhemmin valmistuttuani olisin ollut täysin erilaisessa tilanteessa.

”Itsellä valinta oli mahdollista tehdä uudestaan, mutta kyllähän se vaikuttaa nykyisyyteen melkoisesti. Valmistuminen olisi ollut 2001 ja olisin ollut esikoisen syntyessä 2005 jo työelämässä. Nyt valmistuin 2007 suoraan äitiyslomalle. Pakko painaa eteenpäin ja koittaa niellä se pettymys, että koulu meni hukkaan. Ehkä joku yllättävä mutka tulee eteen, mutta nyt edetään näin.”

Kun ”väärästä” valinnasta tulee oikea

Olen henkilökohtaisesti syksyn aikana miettinyt, olenko tehnyt ammatillisia ja opiskelullisia valintojani sittenkään oikein. Viimeisten 13 vuoden aikana valintojani on määrittänyt paljolti perhe, sen tarpeet ja ns. hyvä.

Mieleen on hiipunut, että mitä jos olisin valinnut toisin? Entä jos ajattelisin nyt, että väärät valinnat on tullut tehtyä, mutta nyt aion sitten valita toisin?

Sitten tulee päiviä, jolloin ymmärtää, että on intuitiivisesti ollut valinnoissaan enemmän kuin oikeassa, eikä ole silti menettänyt mitään -päinvastoin! Usein tämä taitaa tulla parhaiten esille sairastuessa. Niin minullakin.

Odottelen tietoa, mitä ylimääräistä keuhkoissani on. Se on pieni, mutta sitä ei osattu määritellä suoraan eri kuvauksista. Todennäköisesti se on ihan harmiton keuhkokuumeen jälkeinen jälki tai ei ainakaan mitään hyvin vakavaa, mutta se laittaa miettimään. Voi se olla toisinkin, vaikken poltakaan tupakkaa tai muuta. 

Ensimmäisenä ajatuksenani tuosta kuullessani olivat lapset. Ei työ, ei opiskelu, ei mikään muu. En edes minä itse.

Pikkuhiljaa olen tajunnut, että olen valinnut oikein. Ei olekaan mitään vääriä ratkaisuja, koska ratkaisut olen tehnyt arvojeni ja prioriteettieni mukaan. Minulla ei olisi ainakaan sen takia mitään katumista, vaikka tapahtuisi mitä.

Arjessa teen välillä huonoja ratkaisuja, enkä osaa olla aina läsnä. Sitä minun pitää opetella. Suuret valintani -ne, joita pidin jo välillä väärinä- olen tehnyt ihan oikein. Ne ovat minun mielestäni minun oikeitani, jonkun muun mielestä taas eivät tai ne eivät koske häntä.

Alan ymmärtää, miten ihmiset toimivat, jaksavat ja kääntävät ”väärät valintansa” positiiviksi. Yksinkertaisesti siksi, ettei ole vääriä tai oikeita valintoja. On vain valintoja ja näkökulmia niihin.

Mitä sinä ajattelet toimijuudesta, väärästä ja oikeasta valinnoissa?

Itsenäisyyspäivään ja tähän teemaan sopii hyvin Apocalyptican "Nothing else matters".  Suosittelen klikkaamaan, kuuntelemaan ja katsomaan!

Hyvää itsenäisyyspäivää!