Mistä sinä sytyt liekkeihin?
Olen
hurahtanut, syttynyt liekkeihin. Siksi en ehdi kirjoittaakaan. Vapaa-aikani on nimittäin
kirjoittamisen sijaan kulunut nyt vuodenvaihteesta geokätköilyyn.
Innostun
helposti ja tiedän tämänkin vaiheen tasoittuvan, mutta nyt ollaan ”maanisessa”
vaiheessa. Sitä paitsi minulla on meneillään HAASTE! Tai oikeastaan kaksi -tai
ehkä kolme tai neljäkin? Haasteet edellyttävät päivittäistä kätköilyä.
Tavoitteeni on jatkaa tätä toukokuun loppuun. Toiveeni on, etten sairastu
ainakaan vatsatautiin. Se voisi olla este pikaiselle geopurkilla käymiselle…
Geokätkömiitissä Uutelassa, Vuosaaressa 22.1.2017 |
Välillä
käy mielessä, onko tässä mitään järkeä? Eilen luistelin polvillani
sadevesiviemärissä. Sitä edellisenä päivänä raahasin nuorinta lasta hyisessä
tuulessa ja pikkupakkasessa (no ei meillä oikeasti kauaa mennyt) puistikossa
kätkön perässä. Lapsella oli jalassaan vain ohuet verkkarit. Huono äiti, kun ei
ottanut tuollaista huomioon!
”Huono äiti”
Kerroin
työkaverille tuosta ”huonosta äitiydestä”, joka kävi mielessä lasta kylmässä
vähissä vaatteissa raahatessa. Nauroin siinä sitä kertoessani ja työkaveri
kysyi, että miksi minä oikeastaan nauran tuota kertoessani. Mitä se kertoo? En
osannut sanoa, enkä osaa sanoa ehkä vieläkään. Kertooko se siitä samasta
asiasta, mistä Ronja Salmi ja Henri Salomaa kirjoittivat Hesarin kolumneissaan? Eli kasvojen menettämisestä? Jos olenkin oikeasti huono äiti? Vähän
virhearviota tuli kyllä tehtyä ja se harmitti. Varsinkin, kun lapsi sai vielä
päivällisen (Mäkkäriaterian muodossa) kello 20 jälkeen. Tämän takia oli
helpompi nauraa. Lapselle tosin olisi ollut kotonakin ruoka tarjolla, mutta
eipä hän vaivautunut syömään.
Joka
tapauksessa olen geokätköilyn suhteen flow-tilassa. Se tuntuu hyvältä.
Ehkä unohdan huonon äitiyden. Olen ainakin omasta mielestäni jotenkin rennompi.
Ja milloinkaan en voi tietää, mitä kätköillessä tulee eteen!
Muita näkökulmia
Olen
myös tutustunut viime aikoina uskomattomaan määrään uusia ihmisiä. Viime
viikonlopun ”kätkömiitissä” meitä oli yli 90 henkeä. Yhteisöllisyys tekee
siitä vielä asteen hienomman jutun. En ole nimittäin ennen minkään harrastuksen
yhteydessä kohdannut niin helposti ihmisiä. Viikonlopun kätkömiitin jälkeen
lähdimme 9 hengen porukalla hakemaan vielä viisi geokätköä spontaanisti. En
tuntenut ennestään näistä ihmisistä kuin kaksi.
Tässä
hurahduksessa on kätköilyn ja sen yhteisöllisyyden lisäksi kolmaskin näkökulma.
Nyt on nimittäin ”se” talvi. Talvellahan minun on hyvin haastava saada itseni
ulos. Kätköjen ja erityisesti noiden haasteiden takia on pakko vääntäytyä
pihalle ainakin hetkeksi.
Seurauksena
tästä on ollut se, että enää talvi ei haittaa yhtään! Tuntuu
melkein kummalliselta, kun joku puhuu, kuinka ikävää on pimeys, loska, pakkanen
tai mikä milloinkin. Talvellahan on niin helppo hengittääkin! En olisi ikinä
uskonut sanovani/kirjoittavani näin…
Innostuminen on
hyvästä
Ihmiselle
on selvästi hyväksi innostua. Se on ihan sama, mitä se on, mutta jos se ei
satuta itseä eikä muita, se tuottaa jaksamista ja iloa, niin anna mennä!
Innostu
vaikka musiikista. Viime viikonloppuna kävimme katsomassa puolison kanssa Apulantaa. Puoliso totesi, ettei
hänellä ollut mitään ennakko-odotuksia, mutta hyvä oli! Niin minustakin!
Musiikki innostaa. Mieleen jäi erityisesti, kun Toni Wirtanen lauloi ”Armon” kuoron säestyksellä.
Armo
Muutoinkin
apulantamaisen rankkojenkin tekstien ympärille oli keikalla saatu huumoria ja
ammattitaitoa. Minä rakastan katsoa innostuvia ja asialleen antautuvia ihmisiä.
Niistä saa sytykettä omaan innostukseensakin.
Apulanta, Hgin jäähalli 20.1.2017 |
Otsikossa
kysyin, mistä sinä sytyt liekkeihin. Voisi myös kysyä, miten sinä hoidat ja toteutat
lapsekasta puoltasi? Minä ryömin viemäreihin ja kiipeän puihin…
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!